lauantai 21. tammikuuta 2017

Rakas Raivotar

Rauhallinen. Mukautuvainen. Kuuliainen. Kärsivällinen. Ei kiukkua turhasta. Kaupassakäymiset yms sujuu mukavasti. 
Sellainen oli Aatu pienempänä. Ja on aika pitkälti edelleen.
Emmi taasen..no..Emmi on vähän toista maata. Pieni ja pippurinen. Temperamenttia löytyy ja tunteet ilmaistaan satasella - ne negatiiviset mutta toki myös positiiviset.

Olen välillä ihan ihmeissäni miten erilaisia nämä kaksi on. Yhtä rakkaita, eikä se siitä muutu vaikka ääneen sanonkin että Aatu on päästänyt meidät vähän helpommalla. (Toisaalta mietin onko aika vain kullannut muistot sillä kyllähän Aatullakin hetkensä oli :D ) 

Emmikin jaksaa ja on asianmukaisesti niin kauan kun riittää mielekästä puuhaa eikä tule väsy tai nälkä. Mutta esimerkiksi pukemiset on välillä pientä tahtojen taistoa, kun äiti haluaisi auttaa mutta eikun ite. Tai kun kaupassa kärrissä istuminen riittää ja pitää päästä itse menemään. Välillä toki on aikaa olla ja tehdä neidin ehdoilla ("miee miee" ) ja on pelkästään positiivista että ylipäänsä haluaa itse tehdä, mutta silloin kun pitäisi suoriutua suht nopeasti, olisi kivempi että pysytään asiassa.

Kun tähän vahvaan tahtoon lisätään uhma, ollaankin välillä äidin hermojen äärirajoilla. Ja sitä on viime aikoina ollut ilmoilla, uhmaa siis.

Päiväkodista haettaessa olen ikionnellinen jos lapset on jo pihalla, eli valmiiksi ulkovaatteissa. Sisällä Emmi aloittaa kunnon rallituksen heti kun näkee että tulen, eikä vaatteiden pukemisesta meinaa tulla mitään. Sanomattakin selvää että päiväkodissa ei muutoin moista käytöstä ole. Viimeeksi päiväkodin jälkeinen kiukkukohtaus jatkui vielä kotonakin, ensin huusi sisälle, sisällä pihalle - istui eteisessä haalarinlahkeessa roikkuen ja kenkiä jalkaan laittaen. Olisin ottanut syliin mutta ei suostunut. Itsensä tuntee niin avuttomaksi, kun osittain ymmärtää mistä kaikki johtuu, eikä silti osaa tilannetta helpottaa. Tämän kerran jälkeen tosin päätin, että ensi kerralla pidän sylissä "vaikka väkisin", jospa se helpottaisi neidin oloa nopeammin. Koska sitähän se varmaan on, ikävää. Ja väsyä ja nälkää. Joita ei muuten osaa käsitellä ja tuoda esille. Ihana kombo.

Ja ihan pätevä syy kunnon kiukkukohtaukselle on myös se, jos ei nilkkasukkien varsi nouse mittaansa ylemmäs, eiks ni? 

Meidän ihana rakas pieni tättähäärä ♥ 


perjantai 13. tammikuuta 2017

50-52

Viime vuoden kolme viimeistä viikkoa vielä uupuu. Puuh. Jos vaan lyhyesti ja ytimekkäästi sanoisi että normimeininkiä? 

Mahtui sinne yhdet "pikkujoulut" ystävän luona, jouluvalmisteluja, töitä, ystävän yökyläily, joulu, muutama saikkupäivä, ostoksia sekä Uusi Vuosi, joka oltiin kotona mummo ja pappa seurana. Emmiä vähän raketit jänskätti mutta onneksi sai olla turvassa papan sylissä niitä katsomassa. Aatu oli jo aika innoissaan ja lisää olisi pitänyt saada, etenkin niitä mitälie maassa pyöriviä ja valosuihkuja. Kymmeneltä olin jo sängyssä ja hyvissä ajoin ennen puoltayötä unessa :D Ehkä sitä joskus vielä jaksaa Uutta Vuotta kunnolla juhliakin? Tosin ko juhla ei ikinä ole lukeutunut suosikkeihini, joten jos valita pitää niin sen mieluusti vietää vaikka töissä ja Joulun sitten kotona ;)

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Joulu

Uusi Vuosi jo hyvässä vauhdissa mutta palataan hetkeksi vielä tuohon pitkään ja hartaasti odotettuun jouluun.
Aattona oli tonttu käynyt yöllä tuomassa yhdet paketit kuusen alle, sekä kirjeen jossa pukki toivotti hyvät joulut ja muistutti että nähdään sitten mummolla ja papalla. Aatulla kun oli tiukassa käsitys siitä, että pukki tulee meille kotiin ja oli ihan hädissään aina kun mainittiin että aatoksi mennään mummolaan. Aatu olikin ihana kun aamulla heräsi, huomasi paketit ja ihan rauhassa tuli keittiöön ja totesi "äiti pukki on yöllä käynyt kuusen alla". 


Päivä ja ilta oltiin siis vanhemmillani, koko poppoo eli veljet perheineen myös. Pukki tuli jo päivästä. Emmiä vähän jännitti mutta Aatu ei meinannut pöksyissä pysyä. Pyöri ja hyöri ja höpötti ties mitä. Jotain omaa lauluakin yritti lausua ♥ Pukin lähdettyä jaettiin loput lahjat ja vuorollaan sitten jokainen sai aina paketin avata. Mitä kaikkea ihanaa paketeista löytyikään. Aatulla Ryhmä Hau oli vahvasti edustettuna ja sehän pojalle oli mieleen, toki niin oli myös kaikki muukin. Tosin saatuaan paidan sanoi ettei toivonut vaatteita :D Emmin suosikki taisi olla vauvanukke, sitä hoivasi koko illan ja loppupyhät ja ahkerasti on touhuissa mukana vieläkin. Itsekin sain kaikkea kivaa, mm jumppajuttuja ja muhkean kaulahuivin.


Lahjojen jälkeen syötiin, mun "vastuulla" oli taas jälkkäri ja bataattilaatikko (sitä kun ei taida muut  joulupöydässä kaivata ). Ruoan jälkeen kotiin, olisi jo ollut iltapuuhien aika mutta joulun kunniaksi venytettiin sitä myöhemmäksi. Jenna majaili meillä joulun, joten yömyöhäänhän se meni itselläkin ennenkuin itse malttoi petiin.

 Hih, Aatulla oli kova huoli, miten pukki saa isot lahjasäkit takaisin kun jätti ne lahjoineen meille, pieni hassu murunen ♥


Ja aamulla oli taas lahjoja kuusen alla! Jätettiin Villen puolelta tulleet lahjat pois aatolta, koska niitä olisi muuten ollut niin hurjasti. Lahjojen jälkeen lähdettiin Villen vanhemmille syömään. Muuten sitten oltiinkin kotona, mitä nyt Tapanina käytiin mun mummolassa syömässä. Tapaninpäivä menikin mun osalta lähinnä tokkurassa, useamman viikon kestänyt flunssa taisi viimein viedä voiton ja kaatoi mamman petiin - jouduin jopa töistä olemaan pois pari päivää, enkä muista koska viimeksi niin olisi ollut.

Ihana Joulu ♥
Vähän haikein mielin on taas alettava keräämään koristeita pois, ensimmäisenä saa lähteä kuusi. Ja viime vuodesta viisastuneena se kannetaan neulasineen ulos.. ;D

ps. Nyt on "musta tulee isona leipuri" haaveet vaihtuneet toiseen, Aatu haluaa isona tontuksi :'D