Kävin aamulla ennen töihin lähtöä koiran kanssa ulkona. Ja oli ihan ihan että mitämitä?!! Siellä paistoi AURINKO! Ennen seitsemää aamulla! Oijoi. Onko tämä nyt kevättä? Tosin aurinko saa paistaa aika pirusti ennenkuin kaikki tuo lumi on sulanut ja pääsee käpöttelemään kuiville teille :( Yksi päivä jo uhmasin talvea ja laitoin lenkkarit jalkaan ulos lähtiessäni. Ei kauhean hyvä veto, sattui nimittäin olemaan juuri se päivä kun satoi vettä ja tiet olivat täynnä loskaa ja lätäköitä.
Mutta nyt. Ylpeä mamma tässä esittelee pienokaisiaan :)
Ensiksi Jevil’s Yara, ikää 2vee. Sylivauva joka valloitti sydämestäni suuren lohkon heti kotiin tullessaan. Itsepäinen, kuriton, eloisa, veikeä. Tottelee jos haluaa. Kuka voisi olla rakastumatta?
Yara on aikamoinen lellivauva.Öisin se kaivautuu peiton alle ja saattaa jopa asettaa päänsä tyynylle. Tiedän että joidenkin mielestä on suorastaan ällöttävää että koira nukkuu samassa sängyssä, mutta ei meidän :) Joskus kun Yara on yökylässä mummolassa (eli minun vanhemmilla) on suorastaan outoa nukkua kun se ei ole kainalossa. Myönnetään kyllä että tämä sängyssä nukkuminen on joskus hankaloittanut parisuhde-elämää… Mutta ei siitä sen enempää ;D. Sohvallakin Yara tulee kainaloon. Se itse asiassa vaikka väkisin änkeää väliin, jos Ville on vienyt kainalopaikan.
Kovalla pakkasella ja sateella tämä neiti ei suostuisi ulos millään, joskus on melkein raahattava se edes tarpeilleen. Kerran syksyllä pissareissulla se huusi kuin syötävä. Imurointi, suihkupullo ja pölyrätti tekevät sen hulluksi. Voisikohan tällä muuten perustella sitä miksi meillä on aina niin sotkuista?
Vaikka olisi ollut maailman kamalin päivä, Yara saa mielen paremmaksi. Lenkillä ollessani tajuan usein että naamalleni on jämähtänyt hölmö virnistys, jonka tuo pieni lenkkikaveri on saanut aikaiseksi. Vastaantulijat muuten varmasti ajattelevat minun karanneen jostain laitoksesta. Eihän Suomessa kukaan hymyile koskaan! Ainakaan yksikseen.
Toinen koirani on Aryatan’s Black DanaBella, vielä ihan vauva. Luovutusiässä Dana on viikon päästä. Kerran olemme sitä käyneet katsomassa, pentujen ollessa 5 viikon ikäisiä. Olipa muuten iso pentue, 8 pentua yhdestä pienestä koirasta! Ei käy kateeksi. Dana on pentueen pienimpiä, syntyessään painoi vaivaiset 100g. Ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Saimme valita muutamasta pennusta minkä ottaisimme, ja tiesin heti saadessani tämän rääpäleen syliini että tässä on meidän DanaBella. Odotan Danasta tulevan aika lailla Yaran kaltainen, toki erojakin varmasti on. Toivottavasti ainakin olisi vähän tottelevaisempi kuin Yara :D Mutta sehän on itsestä kiinni, joten ei auta itkeskellä ellei näin tule olemaan. Kovasti odotamme pentua kotiin, mutta samalla vähän jännittää miten Yara siihen suhtautuu. Hän kun tuppaa olemaan ”hiukan” mustasukkaista tyyppiä… Toivomme pienen pennun herättävän siinä jotain äidillisiä vaistoja ja näin unohtavan mustat sukat kokonaan. (Kuva T.Mikkola/ kasvattaja)Yara ja Dana ovat kääpiöpinsereitä. Iso koira pienessä paketissa. Kun olin ottamassa Yaraa, yksi koiria tunteva tuttava sanoi, että kääpiöpinseri on rotuna aivan kauhea. Siinä vaiheessa vähän jännitti että mihinkäs olin päätäni taas pistämässä, entuudestaan kun en yhtään kääkkää tuntenut. Mutta en kyllä kertaakaan ole katunut! Aivan ihastuttava rotu.
Rrrrakastan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti