Ihan pihalla?

Sen verta alko kaivelemaan, kun en mitään puutarhanhoidosta tiedä ja nyt löytyy ihan oma sellainen, että rupesin netistä vähän tietoa etsimään. Että tietäisin ainakin jotain. Paras olisi varmaankin ostaa kattava kirja asiasta, mutta nyt mennään näin. Ihan ensimmäiseksi selvitin sen marjapensaiden leikkauksen, että menikö ihan mönkään kun niitä vielä viime viikolla leikkelin. No, taisi vähän mennä..

Viinimarjapensaat leikataan joko keväällä ennen silmujen puhkeamista tai syksyllä heti sadonkorjuun jälkeen. Versot poistetaan mahdollisimman läheltä maan pintaa. Ensin poistetaan vaurioituneet ja maanmyötäisesti kasvavat versot sekä vanhimmat, jäkälän peittämät harmaat versot. Vanhojen oksien poistaminen parantaa pensaan ilmavuutta, jolloin uudet oksat saavat kasvutilaa. (viherpiha.fi)

Haluaisin etupihalle rajalle pensasaidan, joten kvg sitä seuraavaksi. ;) Sen haluaisin istuttaa mahdollisimman pian, jotta mahdollisimman nopeasti siitä olisi jotain suojaakin, mutta istutus ei taida vielä tämän kesän juttu olla. Ehkäpä sitten syksyllä..?

Pensasaidan perustamiseen käytetään yleensä paljasjuurisia piiskataimia, jotka istutetaan lehdettöminä keväällä tai syksyllä. Astiassa tai paakussa kasvaneita, haaroittuneita aitataimia voi istuttaa vaikka keskellä kesää. Leikattavaan pensasaitaan taimia istutetaan 3-4 kappaletta metrille, lajista riippuen. Vapaasti kasvavaan aidanteeseen istutetaan 1-2 kpl/m. (puutarha.net)

Takapihalla on kuusiaita, ja sillekin vissiin tarttis tehrä jottain? Tämmöstä ohjetta löysin siihen.

Kuusiaitaa on perinteisesti leikattu kevättalvella, suojasäällä, ennen uuden kasvun alkua. Nykyään kuusiaitaa leikataan usein myös kesällä heinä-elokuussa, kun uudet vuosikasvaimet ovat terhakoituneet ja suoristuneet. (puutarha.net)

Vain uutta kasvua saa leikata, koska vanhasta vuosikasvusta ei puhkea uusia silmuja. Nuorennusleikkaus ei sovi havuaidalle. Pahoja leikkausvirheitä ja laiminlyöntejä kuusiaita ei siedä, sillä virheitä ei voi korjata leikkaamalla pensas reilusti lyhyemmäksi. (Kekkilä.fi) Vähän lisää paineita. Onneksi on vain takapihalla ja takana mettää ni ei niin haittaa vaikka menisi ketuiks :D

Lisäksi täytyy kukkia valittaessa selvittää onko ne myrkyllisiä vaiko ei, ettei tule ikäviä yllätyksiä koirien kanssa. Yara on jo yhtenä jouluna syönyt hyasintin sipuleita ja siinä oli ihan tarpeeksi jännäämistä. Terveyskirjaston sivuilla on melko kattava luettelo kasvien myrkyllisyydestä. Onnekseni bongasin melko monta peruskesäkukkaa (tai sellaisia joita itse tiedän ja voisin torilta ostaa :D ), jotka ei ole myrkyllisiä. Mutta myrkyllisissä oli myös sellaisia joita todennäköisesti muuten olisin pihalle ostanut. Samettikukista sanotaan että aiheuttavat lähinnä ihoon paikallisoireita, joten niitä taitaa uskaltaa laittaa. Niitä on aina ollut porukoillakin eikä ainakaan Yara ole poskeen vielä pistellyt. Mutta esimerkiksi murattia, tulppaaneja ja neilikoita täytyy vielä harkita, niistä sanotaan että on myrkyllisiä mutta pienen määrän syöminen harvoin aiheuttaa oireita. Mutta entäs jos koirat innostuvat syömään koko kasvin?? Raparperi on ainoa josta en luovu vaikka sanotaankin samaa kuin muratista ja kumppaneista. Täytyy sitten vaikka laittaa aita niin että raparperit jää ulkopuolelle. Ku pitäähän sitä nyt raparperejä olla!

Raparperien lisäksi myös muita syötäviä olisi kiva omasta pihasta saada, perunoita ja porkkanoita nyt ainakin. Ja ehkäpä tomaattia. Ja mansikoita tietty! Mutta nekin saavat odottaa (ainakin) ensi kesään.

(Kuvat lainattu)