Voi ei, Maisu ratissa

En ole mikään huippukuski enkä siitä edes erityisemmin pidä. Ennemmin istun kyydissä ja otan vaikka pienet torkut ;). Inhoan ajaa pimeällä, sateessa ja talvella (innolla sitä syksyä tässä odotellaan). Ja ruuhkassa ja kaupungissa ja jos kyydissä on vierasta väkeä. Myöskään ahtaat parkkipaikat (ennemmin jätän auton kauemmas ja kävelen) tai vieraat reitit (suunnistusvaistoni on olematon) eivät kuulu suosikkeihin. Autoilen kuitenkin lähes päivittäin enkä pahempia kolareita ole vielä ajanut.

Jos ajaisin kolarin johtuisi se todennäköisesti..

- Haaveilusta. Yksin ajaessa saa rauhassa mietiskellä kaikenlaista ja etenkin tutuilla reiteillä ja pitkillä suorilla alkaa ajatus herkästi harhailemaan. Olen pari kertaa ajanut työmatkalla ohi tutusta risteyksestä, ja välillä havahdun siihen kun vauhti on pudonnut mateluksi. Silloin hippasen hävettää, jos on muuta liikennettä :D

- Touhuilusta ja sähläämisestä. Välillä rasvaan käsiä tai kaivan laukusta jotain. Joskus syöminenkin on ollut haitaksi kun kädet loppuu kesken :o. Kerran ajoin lähes suoralla tiellä ojaan, kun piti koiraa kesken ajon katsella, mutta ei siitä sen enempää.

-Salamatkustajista. Esimerkiksi hämähäkki taustapeilistä roikkumassa voi saada pienen paniikin aikaiseksi.

- Rattiin nukahtamisesta. Etenkin yövuoron jälkeen, ja joskus aamuvuoronkin, väsyttää niiiin paljon. Olikin tosi fiksua vaihtaa 5 minuutin työmatka monta kertaa pidempään. Noh, kaikkea ei voi saada.

Olen nyt pari kuukautta ajellut tätä pidempää työmatkaa, ja täytyy sanoa että on siinä hyvätkin puolensa.  On nimittäin aikas piristävää kuunella aamulla radiosta hyvää musiikkia ja juontajien löpinöitä! Kuinka pikkuasiatkin voivat vaikuttaa siihen miten päivä alkaa. Ja kotimatkalla ehtii mukavasti purkaa työpäivän ketutukset yksin rauhassa. Ekstrakivana pidemmästä työmatkasta voisin sanoa sen, kun nyt voi hyvällä omatunnolla käydä autolla töissä (ennen vähän hävetti) ja käyttää vaatteita, joita ei ehkä kävellen tai pyörällä kulkiessa käyttäisi..

Tänään töiden jälkeen ajelin ystävän kanssa hakemaan hänelle koiranpentua. Hyvin meni reissu ja saatiin suloinen labbisherra Neko turvallisesti kotiin. Omiin koiriin verrattuna se näytti jo nyt jätiltä, vaikka on ihan vauva.

Neko nallenpoika. lööv.