Pidettiinkin eilen tyttöjen ilta, kun Ville meni kavereiden kanssa mökille.
Eli ohjelmassa (lisää) herkkuja ja leffa ja kylkeen kyhnytystä. (ja yksinoloa pimeässä kodissa) Ajattelin että katson jonkun ihan huuhaaleffan, ettei olisi pienintäkään mahdollisuutta että elokuva saisi kuulemaan (lisää) kolinaa ulkoa. Valinnaksi päätyi Marley & me. Ja alku olikin hauska, nauroin monessa kohtaa ja pystyin hyvin kuvittelemaan nämä omat tytöt Marleyn tilalle, ainakin jos olisivat vähän isompia. Mutta sitten. Loppu oli niiiin surullinen. Siinä oli yöpaidan hihat märkänä ja koirat ihmeissään ku mamma nyyhkyttää omiaan :D En ole lukenut elokuvasta arvosteluja tms, ja olin kuvitellut sen ihan toisenlaiseksi. Tuli yllätyksenä että siinä oli tuollainen loppu. Ja että se oli oikeesti hyvä eikä mikään perus hömppäleffa vanhalla tutulla kaavalla.
"A dog doesn't care if you are rich or poor, educated or illiterate, clever or dull. Give him your heart and he will give you his." -elokuvasta
Ja mä en haluu että mun pikkuiset ikinä tulee vanhoiksi :´(
(Miten sen kahvakuulatreenin kanssa kävi? Se alkaa vasta ensi viikolla!! Prkle. Oli tainut jäädä netin aikataulusta tuo tieto perjantain tunnin perästä pois. No, tulipahan käytyä salilla sitten. Tosin sekin oli aika kaamea kokemus, käydään normaalisti toisella salilla eikä olo tuntunut tuolla yhtään kotoisalta... Liian "hienoa" meininkiä mun makuun.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti