Rakastatko mua vielä kun olen ruttuinen?

 
Sitten, kun en enää muista nimeäni.
Sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet
muistoissani pieniksi jälleen.
Sitten, kun en enää ole tuottava yksilö.

Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta, antakaa rakkautta,
koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,
 mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle arvokas vanhuus.

- tuntematon -

Työskentelen vanhusten parissa. Pidän työstäni ja vaikka työ onkin joskus rankkaa niin hyvä työporukka ja mukavat päivät auttavat jaksamaan. Ja mielestäni teen pirun arvokasta työtä vaikka joskus tuntuu että vanhustyötä väheksytään!

Vanhukset ovat ihania. Toki on myös einiinihania vanhuksia, mutta aina täytyy muistaa että taustalla saattaa olla sairauksia jotka ovat muuttaneen vanhuksen luonnetta. Ja onhan se niin että sairauksia tai ei, ei kaikki voi tykätä kaikista.

Olen töissä saanut seurata kuinka joidenkin "potilaiden" puoliso tulee katsomaan kumppaniaan. On hienoa että toiset jaksavat olla puolisonsa tukena vielä vaikeinakin hetkinä, kun toinen on vaikeasti sairas tai ei aina edes tunnista rakastaan, luullen tätä ventovieraaksi.

Kerran eräs mummo kyseli missä "Teppo" on. Kysyttäessä kukas tämä "Teppo" on, hän vastasi "se on mun kulta".  :) :)

Rakastetaankohan mua vielä kun olen ruttuinen?


(Kuvat lainattu)