Ensin vietiin Yara mummolaan hoitoon, sillä meillä menisi reissussa montamonta tuntia.
Kotimatka meni mukavasti, sillä Dana nukkui lähes koko matkan. Ne hetket jotka oli hereillä hän nakersi kaulahuiviani, nappia tai mitä vain, mikä eteen tuli :D Ja kyllä, hän matkusti sylissäni vaikkei se kaikkein turvallisin matkustustapa olekkaan. En vain raaskinut laittaa sitä koppaan :) Tulevaisuudessa matkat kyllä taittuvat turvallisemmin.
Kotona oltiin vasta illalla. Yara oli luonnollisesti aivan ihmeissään pienestä otuksesta. Murisi ja vinkui ja haisteli. Koirat seuraavat toisiaan koko ajan, ja liikkuminen tapahtuu tietysti juosten. Ja kaikki mikä roikkuu, törröttää tai muuten vain on kiinnostava pääsee pennun hampaisiin. Jotka muuten ovat TERÄVÄT. Sillä näyttää olevan tapana yrittää näykkiä kaikkea, ja kuuluu vain naps naps kun leuat haukkaa tyhjää. Hassu pieni riiviö.
Yara yrittää pitää jöötiä ja murisee Danalle, mutta Dana ei ole moksiskaan. Vaan murisee joskus jopa takaisin. Onhan se Yara vähän mustis, muttei ollenkaan niin pahasti kuin mitä voisi kuvitella. Kyllä niistä vielä kaverit tulee :)
Aamulla herätys olikin jo ennen kuutta. Onneksi pentu ei kerralla ole kauaa hereillä vaan rupeaa taas koisimaan, joten ei tässä "mammalomalla" kauheita univelkoja saada kerättyä. Päivärytmi taitaa tulevaisuudessa olla: aamulla aikainen herätys. ulos. leikkiä. ruokaa. ulos. leikkiä. lepo. ulos. leikkiä. ulos. leikkiä. lepo. ulos. ruokaa. ulos. leikkiä. lepo. ulos...
Asiasta kukkaruukkuun.Nyt on kevättakkikausi virallisesti aloitettu. Jiihaa. Kaikkia talvitakkeja en kyllä vielä ole pois laittanut, kaiken varalta.
Ja tänään ajattelin korkata myös juoksukauden, tiet alkavat olla joka paikassa jo sulia (ja kuivia) niin uskaltaa mennä muutenkin kuin hiippailemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti