sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Itku pitkästä ilosta..

..eikä tällä kertaa edes ollut pitkä ilo, Dana ehti riemuita kotiintuloa ehkä noin viisi sekuntia.

Neiti ryntäsi sisälle ja vetäisi hihnallaan ihanan ison vaasini nurin. Kauhuissani katsoin kuinka vaasi pari kertaa keikkui edestakaisin ennenkuin räsähti lattialle. Snif.


Keräsin suurimmat palat talteen ja yritän liimata kasaan, mutta eihän siitä ehjää silti tule. Kyllä harmittaa. Eniten harmittaa se ettei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun vaasi alkoi uhkaavasti keikkua, muilla kerroilla se vain on ehditty pelastaa. Enkä silti ollut siirtänyt sitä turvallisempaan paikkaan! Voiko sanoa muuta kuin tyhmä minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti