Ärsyttää.
Kiukuttaa.
Tulee sanottua pahasti ja toruttua liian herkästi.
Monta enemmän tai vähemmän huonosti nukuttua yötä ja pohjalla jokunen viikko päivät lähestulkoon yksin lasten kanssa, niin huomaa että alkaa kärsivällisemmänkin äipän pinna lyhetä. Ja mitäs siitä sitten muuta kuin huonoa omatuntoa, kun tilanteen olisi voinut hoitaa muutenkin. Lisäksi vielä asioiden unohtelua (lähdin eilen kotoa ja unohdin kynttilät palamaan, onneksi Ville oli kotona...). Ja vaikka hetkittäin saa ollakin ihan yksin kotona, kuten nyt, niin ei vaan tunnu pääkoppa nollaantuvan. Pitäisi ehkä ottaa torkut mutta on kaikkea muutakin. Oikeasti pitäisi mennä liikkumaan, siitä saisin varmaan enemmän virtaa kuin nokosista, muttamutta.. Ärh.
Kiukkuäiti kiittää ja kuittaa, kyllä tää tästä.
Illaksi suunniteltu wohveliherkuttelua niin silloin viimestään ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti