Karviaispiirakka

Muutama päivä sitten ihmettelin mitä karviaisista tekisi, ja nyt tuolla jääkaapissa lymyilee piirakanjämät. Aika kirpsakkaa on, mutta mitäpä nyt ei jäätelö pelastaisi ;)

En tiedä tuleeko karviaisversiota tehtyä uudelleen mutta pohja varmaan toimii muidenkin marjojen kanssa. Ohjeen nappasin täältä jos joku muukin tahtoo kokeilla.

Kesä ja karviaiset

Ihanaa kun kesäiset kelit on palanneet pienen tauon jälkeen. Ihan entiseen malliin (koko päivä auringossa makoilua) en tietystikään niistä pääse nauttimaan, mutta kyllä siellä aina muutaman hetken saa loikoilla. Lenkkeilytkin on hiljakseen aloiteltu, vähän jänskätti mitä siitäkin mahtaa koirien kanssa tulla mutta ihan ihmismäisesti ollaan eteenpäin päästy :D Tämän päivän lenkki on vielä tekemättä koska ulkona oli päivemmällä niin kuuma, mutta jahka tuo poitsu tuosta heräilee ja syö niin käydään pieni pyrähdys tekemässä. Jotain tekisi mieli tuolle lihaskunnollekin tehdä mutta se lienee syytä siirtää hieman myöhemmälle..

Pikkuisella on viime päivinä ollut vähän masuvaivoja, liekö ne D-vitamiinit niiden takana vaiko jokin mun syömisistä, mutta kurja sitä on katsella :/ Toivottavasti pian helpottaa. Yöt menee kuitenkin ihan huippuhyvin, yhtenäistä unta on viime öinä nukuttu 5-7 tuntia yössä!

Ja voih, ristiäisiäkin pitäisi vissiin alkaa miettiä. Jos vaikka aloittaisi siitä nimestä? Sekin on nimittäin vielä ihan auki. Sitten pitäisi pirauttaa papille ja sopia ajankohdasta, ja tietysti miettiä tärkein, eli tarjottavat ;) Vieraslista on sentään aika selkeä, mahdollisimman pienellä porukalla mennään eli lähisuku ja kummit. Mutta tovin saanee poitsu vielä Uunona elellä. Oppiikohan sitä muuta nimeä enää käyttämäänkään? :D

Mutta nytpä kaipaankin teiltä vähän vinkkiä. Nimittäin karviaispensaat pullistelevat kypsiä marjoja ja ajattelin että olisi kerrankin kiva tehdä niistä jotain. Ainut vain että en ole ikinä karviaisista mitään tehnyt, enkä muista että olisin moisia leipomuksia syönytkään. Joten, olisiko teillä varastoissa mitään hyviä leivontaohjeita? Googlettelin hieman eikä niitä tuloksia nyt ihan kauheasti ollut..

Nyt nopsaan vielä jotain kotihommia ennenkuin on aika avata maitobaari :)

 

Ihanaa kesäistä viikonloppua ihanat!

Rapu

Vaikken horoskooppeihin uskokaan niin kiva niitä on lukea. Nyt törmäsin Vau.fi -sivustolla lapsen horoskooppeihin, ja pakkohan se oli katsoa mitä meidän pienestä rapu-pojasta sanotaan.

"Rapulapset vaihtavat mielialaansa suunnilleen yhtä usein kuin vaippaa. He ovat todella mielikuvituksellisia ja heidän kanssaan leikkiminen on viihdyttävää ja hauskaa. He kaipaavat paljon huomiota ja vahvistusta läheisiltään.

Luonne:

herkkä, hellä, lojaali, suojeleva, sympaattinen, ymmärtäväinen. Saattaa olla yliherkkä, pitkävihainen, pelokas ja murjottava. Liikaa huolehtiva.

Rapu on huolehtiva ja välittää ympäristöstään. Vaikka ravut ovat herkkiä, he eivät aina halua näyttää tunteitaan avoimesti. He saattavat olla varovaisia ja ujoja ja pitävät yksinäisyydestä. Ravuilla on vahva intuitio ja he käyttävät usein aikaa vaistojensa kuuntelemiseen ennen päätösten tekoa. Heillä on vahva yhteys kotimaahansa, perheeseensä ja lähiympäristöönsä.

Kaikki tähtimerkit voivat oppia jotakin vastamerkiltään. Ravut voivat oppia kauriilta vastuuta ja vahvuutta.

Astrologi Heidi Horpestad kuvaa rapulapsia näin:

Rapu on vesi-merkki, ja vesi liitetään usein tunteisiin. Rapulapset ovat selkeästi tunneihmisiä ja erittäin herkkiä. He saattavat olla hyvin haavoittuvia tunne-elämässään. He ymmärtävät yksinkertaisia, perheensisäisiä asioita, vaikka näistä ei puhuttaisi. He ovat kuin sieniä, jotka imevät kaiken, myös sellaisen, jota äiti tai isä ei ole sanonut ääneen.

Rapuja on mahdotonta pettää! He ovat hyvin kiintyneitä ympäristöönsä. Sen vuoksi he tarvitsevat turvallisuutta.

Rapulapset ovat kekseliäitä ja hyödyntävät tehokkaasti sisäistä uni- ja fantasiamaailmaansa. Heillä on päässään paljon ajatuksia, jotka he ilmaisevat mielellään kuvakielellä. Koska he ovat hyvin herkkiä, heitä ei saa kohdata liian karulla tavalla. He ottavat sen hyvin henkilökohtaisesti ja vetäytyvät itseensä. Tällöin on erittäin tärkeää rakentaa luottamus uudestaan, mutta tämä saattaa joskus kestää kauan.

Lisäksi rapu on taiteellinen ja huolehtiva. Koska tunteet hallitsevat rapulapsia, he saattavat olla myös melko ailahtelevia. "

Semmosta siis odotettavissa :)

Pikkuinen on tänään kaksi viikkoa vanha. Käytiin aamupäivällä neuvolassa ja todettiin kaiken olevan oikein mainiosti, painoa tullut hyvin lisää ja pituutta lähtenyt melkein puolitoista senttiä, kiitos synnytyksessä tulleen kuhmun :D Nyt sitten aloitellaan D-vitamiini, josko äippäkin muistaisi samalla syödä omansa.

päiväunilla

Isin pakkaus

Nykyään yhä useampi isi (ainakin täällä blogimaailmassa, netistä idean itsekin vohkin) saa lapsen synnyttyä tai jo odotusaikana isyyspakkauksen, jonne äiti on kerännyt kuka mitäkin. Itse "annoin" omani synnärillä, eli siis kerroin mistä sellaisen kotoa löytää, ja heti kotiinmentyä vielä pitkän yön päätteeksi olikin tuore isi sen vielä esiin kaivanut.

Mitä meidän isin pakkauksesta sitten löytyikään? 

Pääasiassa juttuja vauvalle mutta jotain myös isille itselleen.

Ja minä muuten sain kotiintultuamme lahjakortin käsi- ja jalkahoitoon ♥ Oih en malta odottaa että pääsen sen käyttämään, hyvä että koko alkukesässä on varpaitaan nähnyt ;)

Värikäs toppi

Kirjoittelin täälläkin värikkään topin kaipuusta ja yhden sellaisen tilaukseen laitoinkin. On väriä on, kunnon kukkaoksennus ;)

Paljoa muuta ei itselle olekaan tullut kesän aikana osteltua, yksi pikkulaukku joka sattumalta osui kauppareissulla silmään ja on lähes prikulleen saman värinen keväällä ostettujen Vagabondien (mahtukaa pliis vielä joskus jalkaan) kanssa, sekä topin kanssa samaan aikaan tilatut mekko elokuisiin häihin ja vähän siistimmät varvassandaalit, jos vaikka muut kengät ei koko kesässä jalkaan mahdukaan :/ Häihin niissä ei kuiten ehkä sovi mennä :D

 Muuten ostokset onkin sitten lähinnä ollut tätä luokkaa :)

Huomenna kummipojan ristiäiset, jänskättää!!

Uutta ja ihmeellistä

Viikko sitten heräsin ensimmäistä kertaa äitinä. Viikko on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Sitä vauva-arkea. Kotona kaikki on mennyt hyvin, sairaalassa tosin ehdin jo muutamat huolen kyyneleet itkeä (olisitteko voineet arvata ;) ) kun pikkuiselle piti eräänä yönä nenämahaletku laittaa, kun ei ollut koko päivässä jaksanut kunnolla syödä ja verensokeri laski. Mutta tilanne korjaantui kun pari kertaa sai letkun kautta ruokaa, sen jälkeen jaksoi taas syödä itsekin. Ja ahkerasti tuota maitobaaria saakin olla aukomassa.

Äippäkin voi oikein hyvin, vaikka paikat melko kipeitä vielä onkin. Mutta istuminenhan onkin ihan yliarvostettua ;) Väsymyskään ei juuri ole päässyt iskemään vaikka yölläkin parin tunnin välein syödään. Tosin pitäis kuitenkin levätä enempi päivisin, mutta kun on niin paljon kaikkea puuhailtavaa. Välillä sit huomaakin et puhti meinaa loppua just. Eilen ja tänään käytiin vähän autoilemassa kun mun piti kauppaan päästä, kauppaan en tosin vielä vauvaa ottanut vaan varttui isin kanssa autossa. Ja tänään käytiin ensimmäistä kertaa kokeilemassa vaunuilua, ihan pikkuinen lenkki kun ei meikäläinen vielä pitkälti jaksa. Mukavalta tuntui päästä ulos käpöttelemään.

Pieni on niin pieni ♥ 

Koiratkin tuntuu jotenkin tosi isoilta :D 

Koirat oli ensimmäisen yön mummolla, mutta tulivat sitten kotiin. Jännitti ihan hirmusesti että mitä siitä tulee, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Molempia kiinnostaa pieni tuhisija kovasti ja mielellän tulisivat tekemään lähempää tuttavuutta, mitä toki ollaan annettu tehdäkin. Vaippa tuntuu olevan erityisen kiinnostava nuuskuteltava ;)

Semmoista siis tänne. Tutustumista pieneen poikaamme.

Ja nyt nukkumaan, kohta saattaa jo tulla ensimmäinen herätys :) 

Uuno

<3 <3 <3

Säröjä

Ostin puhelimen viime kesänä ja otin siihen semmoisen lisätakuun vuodeksi, jos vaikka sattuu putoamaan ja hajoamaan, niin ilmatteeks ois saanu kaikki korjaukset. No ei pudonnu eikä muutenkaan hajonnut. Paitsi eilen, alle kaksi viikkoa siitä kun tämä lisäturva päättyi. Onko taas niin mun tuuria. Ärh. Hiekalle lensi niin näyttöhän siitä hajosi. Onneksi pahin särö (reikä paremminkin) on ihan alalaidassa, ei varsinaisesti edes näytöllä, mutta noita viiruja sitten menee pitkin näyttöä. Toivottavasti kestää kasassa, en just nyt jaksais alkaa mitään korjaus juttuja miettimään. Maksaakin varmaan mansikoita..

Jälkiviisaana voin vaan pohtia oiskohan näytön suojakalvo voinut tätä ehkäistä, se kun aina vaan odottaa tuolla paikoilleen laittoa..

Ei muuta raportoitavaa vieläkään ;)  

Paitsi että en ole vielä tainut kertoa että musta tulee kummi veljen pikkuiselle pojalle ♥ Ensimmäinen kummilapsi. Nyt onkin sitten hirvittävät pähkäilyt ristiäislahjan kanssa. Ehdotuksia kuullaan ;)

Isäänsä tullut

- myöhässä. ;)

40+0 tuli ja meni.

kohta halkeaa.

On leikattu nurmikko, pesty matto, yritetty auringossa savustaa ulos, kitketty kasvimaat, työllistetty villeä, kävelty, kyykistelty, kaivoin jopa kahvakuulankin esille pölyjen alta, mutta aina vaan mokoma tuolla masussa viihtyy ;) Perjantai-iltana oli kamalia viiltelyjä ja ajattelin jo että josko se siitä alkaisi, mutta ei. Päivittäin supistelee ajoittain kovastikin mutta menee sitten ohi tulematta säännöllisiksi. Ja liikkuu ihan kamalasti, meinaa vissiin josko tosta nahkan läpi tulisikin. Illalla nukkumaan käydessä mietin että josko tänä yönä vaikka tulisi lähtö, mutta aamulla (plus pari kertaa yön aikana :D ) saa herätä todeten että eipä tullut. 

Nyt on odottavan aika pitkä!

No, koirat matkaan ja pikkuiselle lenkille hop!

Äitiysvaatteista

Laitoin tuossa yksi päivä pitkästä aikaa mammavaatteita päälle. "Tavallisilla" hameilla ja topeilla on pärjännyt hyvin (jotkut jopa parempia nyt kuin ennen raskautta kun kovan pallon tilalla ollut löysää ;) ), mutta nyt kun ulkona tuntui niin viileältä ajattelin vetäistä mammafarkut jalkaan, jospa vaikka olisi jäänyt viimeiseksi kerraksi :) Myös yläosaksi valikoitui äitiyspaita, se ensimmäinen jonka ostin.

16+5 - 27+3 - 39+6

Paljon muita äitiysvaatteita mulla ei olekaan, onneksi pysyi järki kerrankin päässä ;). Samoja paitoja on myös kahdessa muussa värissä, olivat hyviä töissä riittävän pitkällä helmalla. Sitten oli mustat housut joiden käyttökerrat taisi jäädä kahteen, sekä yksi pusero (alesta) jota en ole käyttänyt kertaakaan. Plus yhdet paksut sukkikset ja yhdet leggarit. Omilla on siis pärjännyt vallan mainiosti. Omille housuille lisäkokoa on tuonut BellyBelt, jonka hankin heti alkuraskaudessa ja joka olikin oikein oiva apuri. Lisäksi yksi parhaista raskausajan vaatehankinnoista oli VeroModan pitkät perustopit, joita hankin muutamassa perusvärissä myöskin heti alkuraskaudessa, tuovat lisäpituutta lyhyiksi jääville omille puseroille. Ja tosiaan, ne Hennesin hameet super-resorivyötäröllä on olleet päällä melkein joka päivä siitä lähtien kun ne ostin, lisäksi myös muutamat muut ennestään komerosta löytyneet hameet on olleet vielä käypiä, onneksi niitä on tullut ostettua tuollaisilla joustavilla vyötäröillä :D Maksihame on pelastanut hieman viileämpinä päivinä, vaikka en kyllä vieläkään tiedä onko se ihan se mun juttu :D 

Ainut joita olisin kaivannut mammakoossa on olleet kengät, lipsuttimilla ja "crocseilla" on menty nyt jokunen viikko kun ei muut meinaa mahtua jalkaan :D Hellepäivinä ei toivoakaan, viileämpinä sentäs yhdet ballerinat ovat tuoneet vaihtelua. Ja ihana sormukseni on odottanut jo monta monta viikkoa että joskus taas mahtuisi sormeen :( Toivottavasti sormet palautuvat ennalleen pian synnytyksestä toivuttua..

Nyt seuraavaksi olisikin hankintalistalla imetyspaidat. Niidenkin osalta ajattelin pysytellä vain muutamassa, ns "vieraskäyttöön", ja muuten kotosalla pärjäillä tavallisilla -toimiikohan niin?

Miten muilla mammoilla, ootteko tuhlanneet omaisuuksia äitiysvaatteisiin? :D 

Ihanaa kesäistä viikonloppua ihanaiset! 

Täällä toivotaan että tapahtuisi jotain jännää.. :)

Huone odottamassa

Seinät on vielä kovin tyhjät, yhtä seinätarraa olen sinne ajatellut ja ehkä muutama valkoinen hylly.  Ja yksi naulakko odottaa seinälle pääsyä.  Tuo valkoinen pöytä on ihan vaan väliaikaisesti tuolla,  kun en tiennyt mihin sen olisi täällä tuikannut :D Vaippakakku odottaa edelleen avaamista, eilen jo meinasin mutta en sitten ehtinytkään. Ehkä tänään :)

Ihanat valkoiset korit on lahja ystävältä jonka käly ne on tehnyt, hitsi vieköön jo osaisin virkata ni meillä olisi noita joka kulmalla :D Ja muutama matto kanssa.  

Malttamaton

En varmaankaan ole ainoa joka tässä vaiheessa odotusta on sitä mieltä että saisi jo tulla. Onhan tässä nyt herranen aika jo odotettu! Mun puolesta viime viikkokin olis jo sopinut :D Sängyt on pedattu ja häkkisänky muuttanut meidän makkariin, tänään keitin tutit ja nyt on KAIKKI tehty, ainakin kaikki mitä olen keksinyt etukäteen tehtäväksi. Sairaalakassi tosin on vähän vaiheessa mutta en oikein tiedä mitä sinne pakkaisi, enkä jaksa asiaa sen kummemmin ressatakaan, tuokoon Ville sitten perästä jos jotain muuta välttämättä tarvitsen. 

Ei mulla olon vuoksi mikään kiire ole masusta eroon päästä. Olen niin nauttinut tästä raskausajasta ja rakastan pallomahaani, vaikka kyllähän se nyt jo hieman eloa ja oloa hankaloittaa ;) Sängystä ylös nousu on välillä melkoinen työsuoritus, ja lattialle kyykistelyt aiheuttaa aikamoista ähinää ja puhinaa. Hih, näin viime yönä unta jossa meidän makkarin verhon takana oli kolme isoa tarantellaa, ja heräsin siihen kun unessa verhoa heilauttamalla yksi tuli verhon etupuolelle. En muista koska olisin sellaista vauhtia ponkaissut makuulta ylös. Uni oli niin todentuntuinen ja minä vielä unenpöpperössä että mun oli ihan pakko laittaa valot ja sydän pamppaillen tarkistaa mitä siellä verhon takana majailee :D Luojan kiitos ei näkyny hämyjä, mutta silti oli vähän vaikea saada uudelleen unta. 

Myös liikkeelle lähtö on välillä vaikeaa. Mikäli olen pidempään paikoillani, esim yön jäljiltä, niin kun lähden liikkeelle on paikat (haarusosasto) niiin kipeät että hyvä että pystyy kävelemään. Mistä lie tämä johtunee, kuiten helpottaa kun alkuun pääsee..

Supistuksiakin on, tai niitähän nyt on ollut puolivälistä lähtien, mutta ovat reilun pari viikkoa olleet jo kipeämpiä ja selkää välillä särkee, mutta viime viikolla lääkärillä käydessä lääkäri totesi ettei tuolla kuitenkaan mitään ole tapahtunut supisteluista huolimatta. Mulla siis oli viime viikolla se toinen ylimääräinen ultra/lääkäri vauvan kasvua seuratakseen, ja nyt painoarvio oli jo reilusti yli kolmen kilon!  Ei ainakaan yhtään helpota synnytyspelkoa ajatus siitä kuinka isoksi ehtii tuota vauhtia kasvaa jos vaikka sen kaksi viikkoa menee yli... Joten jo senkin vuoksi, mieluusti saisi jo syntyä.