Koirat oli ennen meidän vauvoja. Ehkä "vähän" hemmoteltuja, eikä koulujakaan ole pahemmin tullut käytyä. Niinpä ennen Aatun syntymistä jännitti aika lailla, kaiken muun lisäksi, se miten koirat ottaa uuden perheenjäsenen vastaan. Dana on niin häslä ja hyppii ja rellestää, Yara puolestaan on enemmän mustis-tyyppiä eikä kauheasti siedä jos käydään kovasti kiinni. Myöskin esimerkiksi tieltä kuuluvat lasten äänet on aina saaneet Yaran varuilleen. Vitsailin että ainahan vauvan voi laittaa mummolle adoptioon. Toivottavasti kukaan ei ottanut sitä tosissaan. Tosiasiassa mikäli tarpeen olisi ollut niin meille olisi hankittu vaikka itse Cesar Millan jotta arki saadaan sujumaan. Onneksi on selvitty hieman helpommalla, ja halvemmalla.
Makkarin oveen ostettiin turvaportti, joka näin jälkeen päin mietittynä olisi ollut ihan kätevä jo ennen vauvaakin, sekä Danalle vedonestovaljaat. Aikaisemmin sen melko kevyt nykiminen ei lenkillä haitannut mutta nyt kun piti kahden koiran lisäksi saada vielä vaunut suht suoraan eteenpäin niin katsoin paremmaksi kipasta eläinkaupassa. Valjaat oli hetken käytössä, kohta voisi taas ottaa kun pimulla taitaa vähän olla kevättä rinnassa ja unohtuu nuo käytöstavat tuolla ulkona ihan hetkessä.
Sairaalassa mulla oli mukana pieni liina johon vauvan hajua tartutettiin ja koirat sai etukäteen sitä nuuskutella ja tottua uuteen tuoksuun. Etenkin Yara siitä olikin kovin kummissaan ollut. Alusta asti meillä on koirat saaneet tulla vauvaa haistelemaan ja ollaan oltu yhdessä sohvalla ja nukuttu samassa sängyssä. Aluksi en jättänyt koiria makkariin mikäli Aatu jäi meidän sänkyyn nukkumaan, mutta kyllä ne nykyään on siellä keskenäänkin.
Aatun ollessa lattialla täytyy välillä rajoittaa koirien menoa ettei poju jää jalkoihin, ne kun tuppaa joskus saamaan hirveitä hepuleita, juoksevat vain ympäri kämppää toistensa perässä ja hyppivät tuoleilta ja sohvalta ilman mitään tolkkua.
Molemmat koirat on kovia nuolemaan muutenkin, joten liekö mikään yllätys että aina tilaisuuden tullen pitäisi päästä vauvaa lipaisemaan, naamasta mieluiten. Ressiä en tästä kuiten ole ottanut, vaikken siitä nyt niin kauheesti tykkääkään.
Hyvän alun jälkeen vähän jänskätti mitä tapahtuu kun Aatu lähtee liikkeelle, lähteekö koirat mahdollisesti perään? Mutta melko suureksi yllätykseksi se ei olekaan vaikuttanut niihin millään tavalla. Paitsi silloin kun Aatu bongaa koiran lähistöllä ja päättää napata tassusta tai milloin mistäkin kiinni. Sitä kasvunvara-nahkaa kun näillä löytyy niin napakan otteen saa mistä vaan :D Olen ihan yllättynyt kuinka hienosti koirat näissäkin tilanteissa käyttäytyy, jopa Yara! Parhaani mukaan kuitenkin yritän katsoa ettei Aatu suotta koirien kimppuun pääse, mutta välillä poju on yllättävän nopia.
Kuvistakin näkee, että Dana on meillä enemmän kiinnostunut Aatusta ja tekee itseään tykö. Dana usein myös kiikuttaa Aatulle lelujansa, ja Aatu ne mielissään ottaa ja pistää suuhun :D Yara pitää enemmän etäisyyttä, mutta kyllä sekin välillä tulee katsomaan mitä poju puuhailee. Myös ruokailuissa on koirat hyvin tiiviisti läsnä, ja melkein joka kerta sieltä jotain lattialle putoaakin. Aika usein Aatu myös ihan ojentaa koirille ruokaa, liekö ihan tietoisesti vai muuten vaan käsiään lattiaa kohden ojentelee. Danaa on myös pari kertaa onnistanut kun on vaipasta pudonnut kikkare lattialle - mun kielloista huolimatta menee "herkut" parempiin suihin alta aika yksikön :S
En koe että koirien elämä olisi ihan kauheasti vauvan tulon myötä muuttunut. Itsehän hyö saattavat olla asiasta tyystin eri mieltä ;) Suurin ero on ehkä se, etteivät enää pääse niin paljoa joka paikkaan mukaan. Esimerkiksi jos käyn vanhemmillani oli koirat ennen lähes aina mukana, nyt saattavat jäädä kotiin ihan vaan koska pääsen näin helpommalla. Myöskin syli saattaa nykyään olla varattu, eikä aina pääsekään kainaloon rapsuteltavaksi. Toisaalta taas lenkille pääsevät aikaisempaa useammin, ja pidemmälle, eivätkä joudu olemaan pitkiä päiviä yksin kotona kuin ihan satunnaisesti.
Jokohan sitä uskaltaa huokaista helpotuksesta, ehkä tämä sujuukin ihan hyvin? Täytyy kuiten aina pitää mielessä että koirat on koiria, vaikka tähän asti olisi sujunut kuinka hienosti..
Miten muilla koirat on tykänneet kun perheeseen on tullut vauva?
Makkarin oveen ostettiin turvaportti, joka näin jälkeen päin mietittynä olisi ollut ihan kätevä jo ennen vauvaakin, sekä Danalle vedonestovaljaat. Aikaisemmin sen melko kevyt nykiminen ei lenkillä haitannut mutta nyt kun piti kahden koiran lisäksi saada vielä vaunut suht suoraan eteenpäin niin katsoin paremmaksi kipasta eläinkaupassa. Valjaat oli hetken käytössä, kohta voisi taas ottaa kun pimulla taitaa vähän olla kevättä rinnassa ja unohtuu nuo käytöstavat tuolla ulkona ihan hetkessä.
Sairaalassa mulla oli mukana pieni liina johon vauvan hajua tartutettiin ja koirat sai etukäteen sitä nuuskutella ja tottua uuteen tuoksuun. Etenkin Yara siitä olikin kovin kummissaan ollut. Alusta asti meillä on koirat saaneet tulla vauvaa haistelemaan ja ollaan oltu yhdessä sohvalla ja nukuttu samassa sängyssä. Aluksi en jättänyt koiria makkariin mikäli Aatu jäi meidän sänkyyn nukkumaan, mutta kyllä ne nykyään on siellä keskenäänkin.
Aatun ollessa lattialla täytyy välillä rajoittaa koirien menoa ettei poju jää jalkoihin, ne kun tuppaa joskus saamaan hirveitä hepuleita, juoksevat vain ympäri kämppää toistensa perässä ja hyppivät tuoleilta ja sohvalta ilman mitään tolkkua.
Molemmat koirat on kovia nuolemaan muutenkin, joten liekö mikään yllätys että aina tilaisuuden tullen pitäisi päästä vauvaa lipaisemaan, naamasta mieluiten. Ressiä en tästä kuiten ole ottanut, vaikken siitä nyt niin kauheesti tykkääkään.
Hyvän alun jälkeen vähän jänskätti mitä tapahtuu kun Aatu lähtee liikkeelle, lähteekö koirat mahdollisesti perään? Mutta melko suureksi yllätykseksi se ei olekaan vaikuttanut niihin millään tavalla. Paitsi silloin kun Aatu bongaa koiran lähistöllä ja päättää napata tassusta tai milloin mistäkin kiinni. Sitä kasvunvara-nahkaa kun näillä löytyy niin napakan otteen saa mistä vaan :D Olen ihan yllättynyt kuinka hienosti koirat näissäkin tilanteissa käyttäytyy, jopa Yara! Parhaani mukaan kuitenkin yritän katsoa ettei Aatu suotta koirien kimppuun pääse, mutta välillä poju on yllättävän nopia.
Kuvistakin näkee, että Dana on meillä enemmän kiinnostunut Aatusta ja tekee itseään tykö. Dana usein myös kiikuttaa Aatulle lelujansa, ja Aatu ne mielissään ottaa ja pistää suuhun :D Yara pitää enemmän etäisyyttä, mutta kyllä sekin välillä tulee katsomaan mitä poju puuhailee. Myös ruokailuissa on koirat hyvin tiiviisti läsnä, ja melkein joka kerta sieltä jotain lattialle putoaakin. Aika usein Aatu myös ihan ojentaa koirille ruokaa, liekö ihan tietoisesti vai muuten vaan käsiään lattiaa kohden ojentelee. Danaa on myös pari kertaa onnistanut kun on vaipasta pudonnut kikkare lattialle - mun kielloista huolimatta menee "herkut" parempiin suihin alta aika yksikön :S
En koe että koirien elämä olisi ihan kauheasti vauvan tulon myötä muuttunut. Itsehän hyö saattavat olla asiasta tyystin eri mieltä ;) Suurin ero on ehkä se, etteivät enää pääse niin paljoa joka paikkaan mukaan. Esimerkiksi jos käyn vanhemmillani oli koirat ennen lähes aina mukana, nyt saattavat jäädä kotiin ihan vaan koska pääsen näin helpommalla. Myöskin syli saattaa nykyään olla varattu, eikä aina pääsekään kainaloon rapsuteltavaksi. Toisaalta taas lenkille pääsevät aikaisempaa useammin, ja pidemmälle, eivätkä joudu olemaan pitkiä päiviä yksin kotona kuin ihan satunnaisesti.
Jokohan sitä uskaltaa huokaista helpotuksesta, ehkä tämä sujuukin ihan hyvin? Täytyy kuiten aina pitää mielessä että koirat on koiria, vaikka tähän asti olisi sujunut kuinka hienosti..
Miten muilla koirat on tykänneet kun perheeseen on tullut vauva?