Ärsyttävä tapa

Osa 1/432

Ei ole vieras näky meidän vessassa, kaikki "käyttö"laatikot ja -kaapit auki vaikkei kukaan siellä hääräisikään. Välillä myös kettiössä törmää (ja välillä ihan kirjaimellisesti) aukinaisiin oviin, mutta vessassa lähes poikkeuksetta. Ja satunnaisesti myös muualla, lastenhuoneessa, eteisessä, olkkarissa.. Laiskuutta vai ehkä sittenkin ajankäytön maksimointia ;)

En edes tiedä onko tapa ollut mulla aina (niin siis tosiaan tämä on ihan mun oma ärsyttävä tapa ;) ), vai tullut vasta viime vuosina. Itse havahduin asiaan jossain tässä vuoden sisään, ja yritän parhaani mukaan ovet perässäni sulkea - aika huonoin tuloksin kylläkin. Enää en kuitenkaan ole ainoa joka asian on huomannut. Villen en ole kuullut tästä koskaan sanovan, mutta tuo pienempi herra toteaa aika usein "maiju laatikko auki" ja sulkee sitten ne joihin ylettää :D 

Kuka tässä opettaa tavoille ja ketä.. ;)

Sano mua äidiksi

Ensin meni aika pitkään ennenkuin Aatu oppi sanan äiti. Tai pitkään ja pitkään, mutta ensin tuli papat ja mummot ja isät sunmuut. 

Sitten meni aika pitkään ennenkuin Aatu tajusi että Maiju ja äiti on sama henkilö. 

No, nyt sitten menee varmaan aika pitkään että Aatu lopettaa kutsumasta mua etunimellä, äidin sijasta. Vaikka monta kertaa oon sanonut että sano mua äidiksi, niin ei. Maiju kato. Maiju tule. Maijumaijumaiju. Ärsyttävää :D Ja varmaan aika hassun kuuloistakin, ulkopuolisista ainakin.

Välillä se on myös Maijusti. ("älä sano mua Maijuksi")

Villehän tietysti kutsuu mua nimellä, liekö siitä oppinut. Mutta aika hölmöltähän sekin kuulostaisi jos alkaisi mua aina äidittelemään, en minäkään häntä isiksi sano muutoin kuin Aatun kanssa keskusteluissa.

Kellään ollut samaa "ongelmaa" ? 
 Vinkki vitosia otetaan vastaan..

Jos tarvisi niin ostaisin...

Lasten vaatevarastot on ihan hyvällä mallilla, käytössäolevaa kokoa ei tarvitse kumpikaan, ja tuleviakin on varastossa jonninverran. Silti tulee aina tsekattua eri kauppojen tarjontaa, vaikkei ostoaikeita olekaan. Välillä kyllä tulee ihan liian kivoja vastaan ja joutuu taistelemaan ostohaluja vastaan.. 

Hennesin tämänhetkisessä valikoimassa oli yllättävän vähän mitään kivaa värikästä, etenkään pienelle tytölle. Mistä esimerkiksi saisi kivoja sukkiksia, keltaista, lilaa, pinkkiä? Tai tunikoita/mekkoja?

Tuo sydänpusero meiltä jo löytyykin ;)

Enemmän mieluista (ja väriä) olikin tarjolla pojalle. Esimerkiksi tuo yöppäri olisi aika jees. Tai hämisneule! Hämisneuleen kohdalla saikin taas hillitä itsensä ettei heti kurvannut lähimpään Hemaan ostoksille.. ;)

Mennään ulos

Alkuun käydään kaksveen kanssa keskustelua että mennäänkö ulos vaiko jäädään sisälle. 

Ja että käydäänkö potalla ennen ulos menoa. 

Vessahommat.

Tsekataan vauvan vaippa, onkin vielä kuiva eikä tarvi vaihtaa.

Sitten itselle puoliksi päälle.

Kaksveelle monta kerrosta päälle. 

Itelle tulee kuuma.

Käydään keskustelu miksi ei voi lähteä kesälenkkareissa ulos.

Kaks vee pihalle ja pikapikaa vauvan kimppuun.

Jaha, vaipassa odottaakin ylläri.

Vauva pyllypesulle.

Itelle hiki.

Vauvalle monta kerrosta päälle.

Rimpuilua.

Ei puhettakaan että peukkuja saisi koloihinsa.

Kaksvee käy ainakin kolmatta kertaa ovella huhuilemassa.

Vauva pihalle.

Käyn päässäni keskustelun miksi laittaa lisää päälle vaikka on jo valmiiksi hiki.

Itelle päälle.

Huomaan että itseäkin pissattaisi mutta ei tässä enää malta mihkään vessaan lähteä.

Äiti pihalle. 

Onneksi on ihana ilma!

(Kesälle piste. )

Omat lelut

"Aatu anna Emmin katsoa, kun ei Emmillä ole omia leluja"

Totta tosiaan, tajusin itsekin. Emmillä ei alkuu juurikaan omia leluja ollut, vain muutama nukke ja mun vanhoja poneja sekä Aatun muutamia vauvaleluja. Mutta ei oikeestaan sellaisia joilla tällä hetkellä voisi leikkiä, eli siis syödä. 

Osa leluista saa jatkossa ollakin yhteisiä, eikä kaikkia aleta hankkia kahtena, mutta halusin jotain omaa Emmillekin. Etenkin kun Aatulla on hyvin vahva "Emmi ei ota" -vaihe menossa. Se jatkunee jonnekin tuonne murkkuikään? Aatu kyllä antaa Emmille lelujaan, mutta Emmi tietysti haluaa just sen millä Aatu leikkii, eikä jotain toista.

Muttaniin. Emmillekin omia, tyttömäisiä, leluja hankittiin. Ei paljoa, mutta muutama kuitenkin. Kirpparit ja tori koluttiin ja ystävä haki tori-ostoksia puolestani. Yksi tuotu ihan Tallinnasta asti.

En sitten tiedä kuinka hyödyllistä tämä on ollut, sillä aina vaan ne on ne veikan lelut jotka kiinnostavat. 

Ja sen suurimman hymyn kasvoille tuo tämä

Tyhjä vitamiinipurkki sisällänsä pari raakaa makaronia. 
Miksi edes vaivautua... :D

Palasia!

Aatu on nyt innostunut "isojen" palapeleistä. Aiemminkin palapelejä on tehty, mutta ne on ollut niitä nupillisia.

Ekat kerrat oli aika tuskaa. Nimittäin minulle. Siis eiks se tajuu.. Ei noin. Ei noin. Näytänkö vai annanko yrittää vielä.. Miten se ei tajuu.. Ja olen pitänyt itseäni aina suht pitkäpinnaisena ja kärsivällisenä tapauksena.  (Meniskö tääkin sit siihen huonojen yöunien piikkiin? ) Innolla odotan niitä ekoja läksyjä... :D 

Maltoin mieleni ja kieleni ja kappas vaan, pari kertaa kun on yhdessä tehty niin jo sujuu ihan eri tavalla. On se fiksu ;) 

Itsekin tykkään palapeleistä ja olen odottanut milloin pääsen taas tekemään yli kymmenen palan kuvia. No nyt, jesh!! Koskakohan voisi kokeilla ekoja lautapelejä? :D 

8kk

Emmi on jo iso likka. Välillä tuntuu että ihan liian iso jo, ei voin kuin ihmetellä mihin se pieni vauva meni. Pääasiassa Emmi on hyväntuulinen (vaikka välillä muriseekin :D ), kiukku tulee vaan jos pääsee nälkä tai väsy yllättämään. Vaikka aikansa viihtyy melko hyvin itsekseenkin kunhan riittää tutkittavaa, niin seuraakin osaa vaatia.

Kuukaudessa on opittu paljon uutta.

Alkukuusta Emmi alkoi kontata lyhyitä matkoja, ja loppukuusta pääasiassa liikkui kontaten, tosin välillä vielä ryömiikin. Ja kovaa meneekin, molemmilla tyyleillä! Osaa myös kuljetella tavaroita mukanansa. Istuu suht tukevasti, mutta omineen ei vielä osaa istumaan käydä. Nousee tukea vasten pystyyn ja loppukuusta vähän jo liikkeelle hipsutteli, mutta aika paikoillaan hytkymistä se vielä oli. Alas ei kuitenkaan osaa vielä tulla, vaan alkaa kiljua kun seisominen riittää.

Ja liikkeellelähtöhän tarkoitti myös sitä, että joka puolelta löytyisi vaikka mitä kivaa tutkittavaa; koirien vesikuppi, servettilaatikko, kirjahylly.. Ja ne veikan lelut!

Ruoat maistuu hyvin, ja vaikka välillä aikamoinen sihtikurkku onkin ja pienetkin kökkäreet ruoassa saa kakomista aikaan, niin itse kuiten napsii muruja ja leipää ilman ongelmia. Harjoittelee nokkamukista juomista, tuttipullosta juominen sujuu jo hyvin makuulla ollessa. Maitoa saa ruokien välissä, korviketta illalla.

Yöt on pääasiassa kauheita :D - Nukahtaa suht helposti maidon juotuaan, mutta toisina öinä heräilee tunnin välein ja maitoa on saatava useaan otteeseen yön aikana. Onneksi sentään nukahtaa heti uudelleen, ettei ihan valvoskeluksi mene. Muutama yö ollut vähän parempi, mutta silloinkin on herätty useamman kerran. Päiväunia nukkuu vielä kahdet, niille nukahtaa omineen senkun vaunuihin laittaa.
 

Hampaita puhjennut nyt yhteensä viisi.
 

Pituus 71cm ja paino 8,5kg. Noin kuukaudessa siis tullut 520g ja 2cm, painoa vihdoin vähän enemmän mutta ihmekö tuo kun syö kaiken yötä :D Neuvolalääkäri totesi kasvun ja kehityksen olevan kuten pitääkin, eikä ottanut mitään kantaa yöheräilyihinkään.

kohta mennään

Pistetään pistetään puolukoita purkkiin

Otatko puolukoita?

Joo voin mä vähän ottaa.

Mun vähän = maks. litra
Iskän vähän = monta litraa. 

Aikani ihmeteltyä mitä teen niin paljolla puolukoita, Aatu on meillä ainut joka niistä sellaisenaan tykkää, päätin kokeilla pistää hilloksi. Tarkemmin sanottuna puolukka-porkkanahilloksi. 

Puoli litraa puolukoita. Kaksi porkkanaa raasteena. Puolikkaan appelsiinin kuori ja kaksi ruokalusikallista mehua. Hillosokeria pari desiä ja kattilaan porisemaan.

Ensimmäisen maistelun perusteella en oikein osaa sanoa että tykkäänkö vai en, maistui tosi paljon appelsiinille. Saattaa tosin johtua siitäkin että unohdin lisätä sen kuoriraasteen keittämisen loppuvaiheessa ja sekoittelin sitä sitten sekaan kun hillo oli jo purkissa x)... Itsehän olen ainakin toistaiseksi syönyt puolukkahilloa vaan pinaattilettujen kanssa, enkä nyt sanois että appelsiini on se eka makukaveri jonka siihen kylkeen valitsisin. Mutta jospa se siitä vaikka vielä tasaantuisi :) Nyt jos ehdin, ennekö loput puolukat tulee jääkaapissa vastaan, voisin kokeilla omenaa puolukoitten sekaan, oon ainakin kuullut moisesta joten ohjekin varmaan netistä löytyisi.

Syyskuu instassa

Jos ei muusta, niin ainakin instasta sen huomaa - syyskuuhun ei paljoa muuta mahtunut kuin arkea lasten kanssa. Tai jos mahtui (käytiinhän me villen kanssa esim elokuvissa :D  ) niin silloin ei kyllä tullut kaivettua kameraa esille. 

*Emmi keksi laatikot. Ja ensimmäisenä sama laatikko jonka veljensä aikanaan tyhjensi ehkä noin tuhat kertaa. Toistaiseksi laatikoiden tyhjennys on kuitenkin vielä ollut melko vähäistä.

*Välillä toinen unohtaa olla skarppina, mutta toinen ei..

*Liekö liian valoisaa päikyillä vai mikä mutta pipo on aika usein vedetty visusti silmille.

*Tänä vuonna ei tarvii pähkäillä mihin porkkanasatoa varastoi, aika onnettoman pieniksi jäävät (ellei ole tehneet huimaa kasvupyrähdystä viime hetkillä). Punajuurista ei tarvis edes mainita.. Retiisejä puolestaan tuli paljon, kukaan ei vaan tykännyt niistä..

*Mussa asuu sen verta lasta vielä itessäkin että pitihän se leikkipuiston ISO liukumäki testata. Aika jees ;) Jatkossa pitää vaan muistaa että ne liukkaat ulkohousut ei oo Aatulle parhaat mäenlaskuhousut. Tai siis että on vähän liiankin hyvät..

*Kesän viimeiset mansikat. Seuraavia saakin sitten odotella tovin. Onneksi on pakastin pullollaan, vaikka eihän ne pakastetut yhtä hyviä oo ko tuoreet :)

*Ja hupsheijaa, taas opittiin uutta. Vielä kun oppisi laskeutumaankin..

*Välillä kiukuttaa äitiäkin. Näillä unilla aika useinkin ;D

 

*Harvemmin enää joutuu yksin keittiössä häärimään, seuraa ja apulaisia tuppaa välillä olemaan ihan liiaksi asti.

*Laske kymmeneen, laske kymmeneen.. Aatu keksi uuden kivan jutun kun ei päikkäreillä tule uni. Kolmas kerta putkeen. Tämän jälkeen lakanat onkin toistaiseksi pysyneet sängyssä. Koputtaa puuta.

*Nykyään harvemmin, mutta joskus sentäs käy niin onnekkaasti että lapset nukkuvat yhtä aikaa, jolloin pääsen pimujen seuraksi viltin alle.

Sotkusta päänvaivaa?

Jaa että meilläkö ois sotkuista? 

No on, todellakin.

Välillä ahdistaa ja ärsyttää, ja mikäli vieraita tulee yllättäen niin ehkä vähän hävettääkin. Leluja, vaatteita, likaisia astioita, sänky petaamatta, koirankarvoja...

Välillä en taas välitä yhtään, olkoot. Käytän sen ajan mielummin johonkin muuhun, otan vaikka päikkärit jos ei muuta.

Sitten ystäväni linkkasi tämän blogitekstin , jossa pohditaan pitääkö sotkuista kotia hävetä, facessaan, ja saatoin huokaista helpotuksesta. Ainakin vähän helpotti tunnontuskia ;)

Tässä vielä teksistä lainattu kuva, joka vaan on niin hyvä.

Joka päivähän sitä tulee jotain siivottua; kerättyä leluja, tiskejä saa siirrellä koneeseen ja koneesta pois alvariinsa, likapyykkiä riittää ja puhtaatkin pitäisi viikata, roskapusis pursuilee yli äyräiden päivässä..., mutta että pitäisi koko koti olla aina ihan tiptop.. No, ei ainakaan meillä tuu toteutumaan. Silloinkin harvoin kun kaikki ovat paikoillaan ja pinnat puhtaina, ei mene kuin hetki niin ollaan taas lähtötilanteessa. 

Miltä meillä siis näytää normaalisti? Kun ei ole vieraita tiedossa eikä muutenkaan ole siivouskärpänen purrut? No tältä. Ja ei, meillä ei nyt ole epätavallisen sotkuista, vaan tämä on nimenomaan sitä normaalia. Paljon pahempaakin on nähty. Jos pöydät olisi tyhjiä eikä yhtään lelua missään, se olisi epätavallista. Yleensä niin onkin vain erityistilanteissa - ja vain lyhyen hetken.

Olkkarissa leluja ja Emmin levittämät mainokset, tyynyt ja viltit miten sattuu. Ruokapöydällä pyykit odottamassa viikkausta. Pahvilaatikoita yms. odottamassa vaatehuoneen uusia hyllyjä - ja katos, leluja sielläkin. Lastenhuoneissa leluja sikinsokin. Keittiössä(kin) leluja, mainoksia, tiskejä..  

Olin armollinen ja jätin meidän makkarin sekä kodinhoitokopperon kuvaamatta.

Näyttääkö kellään muulla edes yhtään samalta?