Herkkää

Hormonit hyrräävät ja tuppaavat saamaan odottavan äidin välillä raivoihinsa, mutta välillä myös herkäksi. Itsekin olen saanut huomata, että tippa meinaa tulla silmiin melko yllättävissäkin tilanteissa.

Töissä on tv lähes aina auki ja välillä ehtii itsekin istahtaa sen ääreen. Satuinpa tuossa joskus ennen joulua sitten katselemaan jotain koirankoulutusohjelmaa, jossa koira lopulta hienosti oppi tekemään harjoitellun tehtävän. Kyllähän sitä nyt vähemmästäkin voi itku tulla ;'D  Puhumattakaan muista eläinohjelmista, joissa joko on jotain hellyyttävää tai etenkin surullista, kuten poikasten kuolemaa tms. Kamalaa katsottavaa.

Luen silloin tällöin edelleen niitä roskaromaaneja, jotka ovat yhtä todellisia kuin Simpsonit, mutta pari kertaa on niitäkin lukiessa saanut silmäkulmaa pyyhkäistä.

Myös ajatukset saavat välillä itkun silmään, esimerkiksi jo pelkkä ajatus siitä että kesällä saa oman lapsen. Ja tietenkin kaikki ei niin positiiviset ajatukset asiaan liittyen, mitä jos..

Häissä nyt tietysti itkettää kun kirkossa puhutaan kauniita sanoja, mutta viimeksi meinasi itku tulla kesken joraamisen (ei siis mitään herkkää paritanssia), kun bändi soitti Dingon Levottoman Tuhkimon.. Ja elämä on helppoo silloin kun on joku, josta pitää kii, ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin.. Myös monet kerrat autoillessa on ollut itku herkässä radiota kuunnellessa, miten niitä nyt onkin niin monia kauniita kappaleita.

Tässä eilisen kotimatkan itkettäjä, Neon2 ja Kemiaa :D  

Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Mannapuuroa ja mansikkaa
Juuri oikeenlaista kemiaa

Sen täytyy joskus satuttaa
Sen täytyy voida naurattaa
Ei siitä muuten mitään tuliskaan
Ilman oikeenlaista kemiaa

Tästä on hyvä jatkaa tätä lauantai-päivää. Ensin töissä, sitten äidin kanssa kaupoilla ja illaksi sovin vielä treffit erään ystävän luokse.

Ihanaa viikonloppua muruset! Muistakaa tekin herkistellä ;)