10 jäljellä - mitenkäs ne 30 ensimmäistä?

Raskaus alkaa jo olemaan loppusuoralla, äitiysloma häämöttää listoilla ja muutenkin olo välillä sellainen että tukevasti raskaana ollaan :D Ajattelinkin vähän laittaa ylös miten on tähän asti sujunut.

Toukokuun loppupuolella tuli plussa raskaustestiin. Itkuhan siinä pääsi, ilosta ja onnesta. Aatusta tulee isoveli. Ja samalla vähän tietysti pelottikin. Selkäsärkyä ja masussa tuikkimista, heti miettimässä että onko normaalia, ja google pääsi taas käyttöön. Nenä oli herkillä jo ennen plussaa,  esimerkiksi eteisestä lähti matto roskiin kun haisi niin pahalle.

väsynyt mutta onnellinen. 7+0.

Kesäkuun olisin voinut nukkua, ihan kamalaa väsymystä ja heikkoa oloa, koko ajan nälkä mutta mikään ei maistunut. Ja jos ei syönyt tuli oksu. Aatun kanssa leikit oli lähinnä lattialla makoilua, onneksi ne kelpasi tuolloin vielä konttaavalle pikkuiselle paremmin kuin hyvin. Ensimmäinen neuvola oli kesäkuun puolivälin paikkeilla, odotin sitä ihan kauheasti koska edellisen tapaan olin tosi epävarma josko edes olen raskaana ja viikoistakaan ei oikein ollut tietoa, mutta ei siinä kyllä selvinnyt yhtään mitään, ei edes millään tavoin varmistettu että olen raskaana saati että olisi saanut arviota viikkojen suhteen. Oma terkkari olisi nuo varmaan osannut kertoa, ainakin Aatun kohdalla osasi, mutta sattui oleolemaan lomalla..

festaripömppis. 10+0.

Heinäkuun alussa oli ensimmäinen ultra ja parin viikon päästä toinen, kun raskaus olikin niin alussa vielä ettei tutkimuksia saanut tehdyksi. Lasketuksi ajaksi määrittyi tammikuun loppu. Kuun puolivälin paikkeilla väsymys helpotti ja pärjäsi päivät ilman päikkäreitä, mutta syömisten kanssa sai olla tarkkana ettei väli tule liian pitkäksi. Nälkä tuntuikin olevan ihan pohjaton, ja pasta, sitä olisi voinut syödä vaikka joka päivä. Maha pullahti ja alkoi jo selvästi näkyä, tosin näytti todennäköisesti ihan vaan kesäherkkujen ansiolta ;)

15+3

Elokuu oli energinen. Mammapöksytkin pääsi jo käyttöön, ah mikä mukavuus. Ihan elokuun lopussa tunsin ensimmäisiä liikkeitä, kutinaa vatsanpohjalla, viikolla 17, jo niitä ehdinkin odotella kun Aatusta olin tuntenut aikaisemmin. Mutta seuraavalla viikolla tuntuikin jo kunnon potkuja. Supistelut alkaneet, herkästi tulevat.

21+6.

Syyskuussa oli rakenneultra ja saatiin arvio sukupuolesta. Muutenkin kaikki vaikutti olevan hyvin, joten pieniä vaatehankintoja uskalsikin sitten jo tehdä, ei mitään suurta kuitenkaan vielä. Alaselkä kipeä, ihana iskias kaverina pari viikkoa mutta onneksi helpotti sitten itekseen. Syyskuun lopussa palasin töihin, kivasti mennyt ja puolikkaalla työajalla hyvin jaksanut. Öisiä valvoskeluja, jotka jatkuneet siitä asti.

Lokakuussa ilmeni että veljensä tapaan pikku-A on aika menijä, kunnon möngertäjä pikku yksiössään. Maha kasvaa vauhdilla. Vessassa saa juosta vähän väliä. Liitoskipuja ja kolotuksia alkanut tulla enenevässä määrin. Ja väsymys tehnyt paluun, tosin ei niin pahana kuin alkuraskaudessa.

Marraskuussa väsyjen ja kolostusten välissä hyvää vointia. Pidemmät tai vähänkin tehokkaammat liikkumiset tuntuu hetken kuluttua nivusissa/liitoksissa/missälie. Iltaisin jaloissa jo havaittavissa pientä turvotusta. Masu alkaa olemaan tiellä esimerkiksi kenkiä puettaessa. Vaikka töissä onkin viihtynyt niin jo sitä odottaa äitiysloman alkua. Ja sitä että saa pienen syliinsä. Suuremmatkin hankinnat olisi jo aika tehdä, ja vaunuja itseasiassa juuri odotellaan saapuvan..

Sellaista masun kasvatusta siis täällä. Vaikka välillä koskee ja väsyttää eikä olo ole kaikkein paras, niin silti päivääkään en vaihtaisi pois. Onnellinen ja kiitollinen siitä että saan jälleen olla raskaana ja nauttia näistä ei niin mukavistakin oireista ♥