4kk

Kuukausi vaíhtui jo miltei kaksi viikkoa sitten, joten aika pistää vähän ylös neidin kuulumisia.

Emmi sai mitoiksi komeat 7130g ja 63.5cm, mä en kestä miten tuo neiti kasvaa noin nopeasti ♥ Neuvolassa oli myös lääkärintarkastus, ja kaikki vaikutti olevan hyvin :)

Vaatteissa meillä on käytössä 68.

Oppi vähän ennen neljän kuukauden ikää kääntymään selältä mahalleen, ja kun sen oppi ei meinaa enää selällään pysyä ollenkaan. Esimerkiksi vaipanvaihdosta ja pukemisista ei meinaa välillä tulla mitään kun pitäisi vaan kääntyillä. Harmi vain että ei osaa kääntyä takaisin, sillä ihan hirveän kauaa ei kuitenkaan jaksa masullaan olla ja sitten menee hermo. Masullaan ollessa möngertää niin kovasti että välillä pääsee jopa eteenpäin - sentin pari ;)

4kk päivänä maistettiin porkkanaa, ja korvikettakin maistettiin. Porkkana ei ensimaistamalla ehkä ollut ihan niin jees, mutta pullosta joi kuin vanha tekijä ottaen itse pullon hyppysiinsä. Tämän jälkeen on nyt maisteltu lisäksi perunaa ja kukkakaalia ja hyvin on soseet maistuneet, myös se porkkana.

Ruokailuvälit pidentyneet selvästi, välillä päivisin imetyskertoja on vain neljä-viisi, ja nekin melko nopeita. Jännä ettei sitä enää kunnolla muistakaan sitä alkuviikkojen syöttörumbaa kun sai koko ajan olla tissi esillä :D

Yöt nukutaan hyvin, muutamana yönä on herännyt vasta aamulla lähempänä kahdeksaa. Normaalisti kuitenkin noin neljän - kuuden välillä. Myös nukkumaan käyminen on aikaistunut, ennen meni useinkin lähemmäs yhtätoista mutta nyt on saanut usein jo kymmeneltä kantaa omaan sänkyyn.

Päiväunet nukkuu normaalisti pihalla kolme -neljä tuntia, paitsi kun on lämmintä niin eipäs nukutakaan kuin reilu tunti, hengaillaan hetki ja kun veikka käy nukkumaan käydään me tytöt sohvalle pötköttelemään jossa sitten nukkuu toisen pätkän. Iltasella sitten pienet puolen tunnin unoset.

Tarttuu esineisiin ja tavoittelee itsekin leluja, ja kaiken yrittää tietysti saada suuhun. Usein on paitojen kaulukset kuolassa..

Iloinen ja nauravainen, ääneen nauru taas jotain sellaista jonka on jo ehtinyt Aatun ajoilta unohtaa - niin ihanaa. Välillä kovastikin juttutuulella, välillä ei yhtään. Kaipaa seuraa, yksin ei viihdy kuin lyhyitä aikoja, mutta itku muuttuu hetkessä hymyksi kun saa juttukaverin. Ja lähes aina veikan nähdessä tulee hymy.

On tainut alkaa hieman vierastamaan etenkin väsyneenä, pari kertaa tullut kunnon huudot kun mummot ja papat menneet kurkkimaan.