Syksyn uusi arki - paluu työelämään

Olen nyt ollut enempi ja vähempi kotona toukokuusta 2013. Välissä muutaman kuukauden työssäoloja puolikkaalla työajalla, jolloin lähinnä silloin tällöin kävi työmaalla pyörähtämässä. 

Olen niin kiitollinen siitä että sain näin tehdä, sillä kyllä teki hyvää käydä vähän töissä kotonaolon ohella! Mutta onhan se ollut varmaan aika rasittavaa työnantajan kannalta; töissä miten sattuu, aina yhtä pihalla :D

Mutta vaikka puolikas työaika oli kiva, niin jotenkin siinä tuntui että voishan siellä töissä olla enemmänkin. (Enpä olis uskonut että joskus tuommoista suustani päästän :D )

Nyt onkin sitten uusi arki edessä, kun töihin olisi tarkoitus palata vähän pidemmällä, ei kuitenkaan ihan täydellä, työajalla. Haaveissa olisikin jatkaa tällä niin pitkään kuin mahdollista, mutta katsotaan nyt miten käy. Oman pidemmän työajan lisäksi uutta tulee olemaan lasten päiväkotiin meno. Aikaisia aamuja, mahdollisesti myöhäisiä iltoja. Väsymystä puolin jos toisin. Vähemmän aikaa olla yhdessä. Mitenhän meidän uusi arki lähtee rullaamaan?

Kuten aikaisemminkin jo kirjoitin, onhan se vähän haikeaa kun tämä yksi vaihe elämästä päättyy. Ihana kuitenkin saada arkeen oikeaa sisältöä ja rytmiä, eikä vain "ajelehtia" päivästä toiseen. Toisaalta harmittaa kun omien viikonlopputöiden takia koko perheen yhteinen aika vähenee, sekä se että mun iltavuoroissa lapset saattavat joutua olemaan tosi pitkään päiväkodissa.

Voisi kuitenkin sanoa että työjutut on aika ihanasti - työpaikka josta tykkään ja jonne paluu pitkän poissaolon jälkeen ei tunnu yhtään ahdistavalta, päinvastoin. Kivoja työkavereita joiden ansiosta muuten huonompikin työpäivä on vähän kivempi. Näiden lisäksi työvuorot on saanut joustavasti sovittua - enempää en voisi työltäni toivoa. Vähän rankempikin päivä tuntuu kevyemmältä kun muuten on työympäristö kohdillaan.

Millä mielin muut olette palanneet töihin vanhempain-/hoitovapaiden jälkeen?