Eilen tuli vuosi täyteen. Aatun ensimmäinen vuosi. Mun ensimmäinen vuosi äitinä. Parempaa kuin mitä ikinä osasin kuvitella. Niin paljon enemmän. Tietäähän sen ennakkoon että omaa lasta rakastaa, paitsi niinä epävarmoina hetkinä raskauden myllerryksessä kun on ihan varma että tulee olemaan maailman surkein äiti ;), mutta silti se jotenkin yllätti miten paljon sitä voikaan rakastaa ♥
Aina kuulee sanottavan että enimmäinen vuosi on rankin, mutta ehkä meille suotiin helppo alku sillä en koe menneen vuoden olleen mitenkään erityisen rankka. Ehkä se kostautuu myöhemmin, viimeistään sitten murrosiässä, saa nähdä. Vaikka tokihan niitä rankkojakin hetkiä on mukaan mahtunut, kuin myös väsymystä, pelkoa ja epävarmuutta, kyyneliä kun ei tiennyt miten voisi toisen itkuun auttaa. Ja välillä olisi ainakin ihan pikkariikkisen tehnyt mieli pistää isukki autotallimajoitukseen, vaikkei nyt eron partaalla ollakaan oltu ;)
Synttäripäivä meillä vietettiin kuumeessa, tiistaista lähtien ollut korkea kuume joka huipentui eilisaamun +40, ja käytiinkin sitten varoiksi lääkärissä. Mitään ei onneksi ollut, todennäköisesti vauvarokkoa tai sitten jokin muu virustauti. Mutta vaikka vauvarokkoa itsekin epäili niin voipa nyt sitten levollisin mielin odotella kuumeen laskua, kun tietää ettei mitään erityistä hoitoa vaativaa ole. Ainakaan nyt aamulla ei enää tuntunut kuumeiselta, pidetään peukkuja että ei päivän mittaan nousekaan sillä viikonloppuna olisi tarkoitus juhlia. Tänään ainakin ohjelmassa leivontaa, siivousta, leivontaa ja vielä vähän lisää leivontaa. Ja siivousta. Ja toivottavasti jossain kohtaa ehtii pihalle nauttimaan kesästä, edelliset päivät kun on menneet aika visusti sisätiloissa.
Mutta tähän taitaa tältä erää päättyä vauva-arki, edessä uusi arki taaperon kanssa :)

