Uhmaten

Ei. Ei. Ei. Eeeeeeiii.
Kirjoitin jokin aika sitten kuinka Aatu on oppinut ei sanan ja käyttää sitä hyvin ahkeraan. No, enpä silloin arvannut mitä on tulossa.. 

Meidän kaksvee on muutaman kuukauden ajan tuonut omaa tahtoa ajoittain hyvinkin vahvasti esiin, ja rajoja haeskellaan. Ja nyt jos joku on ei niin se ei enää olekaan naureskellen ei ja tehdään silti vaan, vaan mikäli sopivasti sattuu niin alkaa hirveä huuto ja silloin mikään ei ole hyvä. Ei leipää - laitan leivän pois. Leipää! Annan leivän takaisin. Ei ei ei. Sitten bongataan kurkku leivän päältä. Byäääää kurkkuuuu!! Ja jälleen ihan sama otanko kurkun pois vai en, siitä huudetaan. 

Olen kamala äiti, mutta annan pojan huutaa enkä lähde mukaan temppuiluun, siis että leivän kanssa veivataan edestakaisin tms. Ihan jo siksikin että se ei auta tilannetta yhtään. Hetken kun olen kiinnittämättä huomiota raivoamiseen ja jatkan omaa touhuani, rauhoittuu poikakin ja taas ollaan kuin ei mitään. Kaikissa tilanteissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan silloin joudun jyräämään ja toivoa että rauhoittuu kohta muutenkin. 

Kaipasin tukea toimintatapoihini ja lueskelin uhmaiästä netistä. Pikkuisen tuli yllätyksenä että uhmaikää voi kestää 4-5 vuotiaaksi asti??? Huhhuh. Vaikkei tämä meidän nyt mitään pahaa ole, mutta kun kaikki on tähän mennessä mennyt niin kivasti niin tuntuu varmaan siksikin jotenkin tosi ikävältä. Itsestä tuntuu pahalta kun pojalla on paha olla. Ja eiköhän uhmasta nyt sitten tule ihan hirveä ja piiiitkä.

Siitä on jo melkein pari kuukautta kun tätä aloin kirjoittamaan, ja nyt kun asiaa ajattelen tajusin että niitä pahimpia raivareita ei enää ole ollut. Kuten esimerkiksi se kerta kun ollaan lähdössä kylille ja Aatu kenkiä vaille valmis. Tyhmänä menen sitten kysymään kummat kengät. Päikkärit jääny väliin joten poika aika väsy, ja sitten heitetään tälläinen kinkkinen kysymys. Ei yksinkertaisesti pysty päättämään. Sanoo ensin että toiset, mutta kun alan laittamaan jalkaan sanooki että toiset. Ja sama jatkuu ja jatkuu, huudon kera. Lopulta laitan toiset jalkaan, jotka raivoten repii jalasta. Alkaa olla kiire joten jätän raivoamaan keittiön lattialle ja vien kamoja autoon. Aatu onkin skarppina ja tulee oven rakoon katsomaan, ja laskee samalla koiran ulos. Ja mulla portti auki, joten koira on karkuteillä salamana. Lasken kymmeneen, nappaan huutavan pojan kainaloon, ilman kenkiä, ja puoli väkisin autoon jossa Emmi jo odottaa. Naapurit tietenkin pihalla. Autolla hakemaan koira kotiin ja vihdoin ja viimein päästään matkaan.. Onneksi näitä raivokohtauksia ei sitten loppujenlopuksi ollut kuin muutama kerta - ellei nyt vain elellä jotain kevyttä välivaihetta :D

Ehkä ollaan myös vähän opittu miten tilanteista selviää ennenkuin räjähtää käsiin. Väsy ja nälkä on ne pahimmat vaikuttajat, siihen sitten päälle hössötystä ja vaikeita valintoja niin tadaa, valmista on! Myös huomion vieminen toisaalle auttaa.

Nyt onkin sitten enemmän ollut sitä että kaikki pitäisi saada tehdä itse. "Aakuu" kuuluu monesti päivässä (yleensä sellaisella ihanalla kitinä-äänellä) jos äiti menee tekemään jotain. Paljon sellaistakin pitää saada tehdä, jota ei vielä osaa, mutta onneksi antaa kuitenkin sitten auttaa. 

Voi meidän pientä Aatua, siitä on kasvamassa iso poika ❤

5kk

Ihan hurjaa, kuukauden päästä meillä juhlitaan jo puolivuotispäiviä :o. 

Sitä ennen tuli kuitenkin täyteen viisi kuukautta, jotenka tässä pienen tyllerön kuulumisia :)

Emmi on hyväntuulinen ja iloinen tyttö, joka kylläkin yleensä  kaipaa seuraa viihtyäkseen. Pölisee ja pörisee ja pitää kaikenlaisia hassuja ääniä. Kuukausi sitten näytti että olisi alkanut vierastamaan, mutta ainakin toistaiseksi se onkin jäänyt niihin muutamaan kertaan joten ehkä olikin jotain muuta. 

Päivärytmi on pysynyt kutakuinkin ennallaan, ainut että nukkumaan käy hieman aikaisemmin ja ekat päikkärit on vähän lyhyempiä, pari tuntia, ainakin mikäli pihalla on yhtään lämmin.

Noin viikon ajan on nyt saanut kolme kiinteää ateriaa päivässä - iltaisin puuron, päivällä yhden hedelmäaterian (aamulla) ja yhden kasvissoseen. Parin viikon päästä otetaan sitten lihat mukaan. Korviketta saa satunnaisesti tarpeen mukaan. Kaikki kasvissoseet ja puuro on maistuneet hyvin, mutta hedelmäsoseet saa aikaan hurjia irvistyksiä ja suurin osa taitaa päätyä muualle kuin masuun. Kiinteiden aloituksen jälkeen vatsantoiminta on hidastunut selvästi, mutta enemmän se häiritsee äitiä kuin tyttöä.

Päinmakuulla viihtyy entistä paremmin, mutta useimmiten on lentoon lähdössä kädet levällään, ja saatiinkin neuvolasta ohje että voisi kyynärnojaa treenailla pari kertaa päivässä - lähtisi se selälleen kääntyminenkin sujumaan.  Sylissä ollessa pitäisi vain istuskella, vauvana ei tahtoisi juuri pötkötellä. Myös seisottamisesta on innoissaan. 

Istumassa ihmettelee varpaitaan, mutta makuulla ei niitä vielä osaa tavoitella. Jalat kullä usein sojottavat kohti kattoa, joten eiköhän ne varpaatkin sieltä kohta bongata.

Leluja tavoittelee ja osaa ottaa maasta käteensä, ja vaihtaa kädestä toiseen. Tutin kanssa pelaa, ottaa suustaan ja laittaa takaisin, yleensä kyllä jotenkin väärinpäin. Myös kaikki muu menee suuhun, paremman puutteessa sitten vaikka nyrkit. Ja kuolaa riittää - Aatulla en käyttänyt kuolalappuja ollenkaan vaikka sekin vähän kuolasi, mutta Emmillä menee välillä parikin päivässä. Hampaita ei kuiten vielä ole näkösällä.

Pituutta oli tullut huimat 3.5cm, ja sen on huomannut vaatteissakin kun osa 68 on alkanut tuntumaan piukoilta, vaikka ajattelin että niillä pärjätään koko kesä. Painoa taasen oli tullut vajaa 500g, ja sen takia lisättiinkin kiinteät kolmeen päivässä. Mitat nyt siis 67cm ja 7570g.

Lisää vauvoja?

Olin ajatellut että kaksi lasta olisi sopiva määrä. Mutta nyt, kun ne kaksi on saatu, en millään voi hyväksyä ajatusta etten enää koskaan olisi raskaana ja saisi pientä vastasyntynyttä syliini. Eli ehkä vielä joskus.. Mutta ainakin nyt toistaiseksi näin on täydellistä, ja jottei tilanne muuttuisi liian pian oli ehkäisyn valinta edessä. Tai itseasiassa, tein valinnan jo Aatun jälkeen, tuolloin vaan päätinkin ettei sitä vielä tarvita ;), joten nyt pääsin aika helpolla.

Valintani oli  Nexplanon -ehkäisykapseli, joka asennetaan käsivarteen ihon alle.

Kapselilla ehkäisy hoituu kolme vuotta, pois voi tietenkin ottaa aikaisemminkin. Hinta saattaa kertarysäyksenä tuntua paljolta, noin 175€, mutta kun ajattelee että sillä pärjää sen kolmekin vuotta niin esimerkiksi aikaisemmin käyttämiini pillereihin verrattuna tämä oli puoli-ilmaista ;) 

Kapseliin päädyin sen helppouden takia. Nyt ei tarvi muistaa joka aamu ottaa pilleriä, sillä tällä päällä sen unohtaisi varmasti joka toinen aamu. Tuossa kädessä kapselin olemassaoloa ei aina edes muista, se ei näy vaikka selvästi tuntuukin ihon läpi.

Vähän jänskättää miten tämä meikäläiselle sopii, keltarauhashormonia kun en aikaisemmin ole käyttänyt. Haittavaikutukset, akne, päänsärky, painonnousu, kuukautisten epäsäännöllisyys ja mitä näitä nyt aina on.. - pysykää poissa kiitos!! Alku ei vaikuttanut lupaavalta kun parin viikon päästä laitosta alkoi vuoto, joka kesti lähes pari viikkoa. Alkoi jo tulla epätoivo, tätäkö se nyt sitten onkin, jatkuvaa vuotoa? Onneksi sitten kuitenkin loppui, ja toistaiseksi onkin pois pysyneet - toivottavasti näin jatkuu :D

Ostettuani kapselin meni Ville pakkauksen avaamaan ja hitsi että alkoi jännittämään kun näin millainen neula on kyseessä. Val-ta-va! Mutta kuten ystävällenikin totesin, kaksi lasta saatettu maailmaan ja toinen niistä ilman lääkkeitä, joten eiköhän nyt yhdestä neulastakin selvitä. Ja selvittiin, kiitos puudutuksen jonka ansiosta ei tuntunut muuta kuin että joku siellä käsivarressa jotain ropelsi. Seuraavaksi voikin sitten jännätä sitä pois ottoa, se kun kuulostaa vielä kamalammalta kuin laitto :D Onneksi tässä tovin ehtii ajatukseen totutella ;)

Alkukesän päiviä

Muutama ihanan kesäinen päivä on jo saatu viettää, ja ne onkin kuluneet hyvin pitkälti ulkona.
 

Ollaan..

..syöty ulkona useammin kuin aikaisempina vuosina yhteensä

peruspöperökin maistuu kummasti paremmalta kun sen syö pihalla ;)

..leikitty hippaa

Aatun uusin keksintö

..tehty pihahommia

..istutettu kukkia ja purtavaa

perunat jäi tänä vuonna laittamatta kun viime vuonna oli niin mälsän huono sato. Ehkä parempi onni näiden kanssa..

..leikitty veden kanssa

mopo on pesty moneen kertaan, kuin myös yksi kanto..

..löhöilty riippumatossa

..tehty hiekkakakkuja

..ihmetelty etanoita 

vähän pienempiä kuin aikaisempi jättietana, onneksi.. 

..nautittu kesästä 

vaikkei aina shortseissa olekaan tarennut

Juhannuksen kelit ei taida olla kauhean kesäisiä mutta ei anneta sen haitata vaan nautitaan olosta :)