Tyttöjen jutut ja poikien jutut

Periaatteessa olen sitä mieltä että tytöt ja pojat saa touhuta ihan samoja asioita ja samoilla leluilla. Ettei ole erikseen tyttöjen ja poikien juttuja - leluja, leikkejä tai värejä. Aatu saa käyttää ns "tyttöjen värejä" ja Emmi poikien, Emmi saa leikkiä autoilla ja örkeillä siinä missä Aatu poneilla ja nukeilla.

Mutta.

Silti en ostanut Aatulle prinsessa-mekkohirvitystä, vaikka se niin olisi sen halunnut. Enpä kyllä olisi ostanut sitä Emmillekään. Ja suostuttelin Aatua jättämään Emmin rannekorut kotiin kun lähdettiin kylille. Ja olin salaa hyvilläni kun Aatun haluamasta vaaleanpunaisesta sadetakista oli koot loppu.
Varsinainen paskamutsi?

Mutta mites tytöt. Mitä "poikamaista" Emmi voisi haluta jonka mielummin jättäisin välistä, koska mun mielestä se ei olisi kiva? Eipä tule mitään vastaavaa nyt mieleen. Siilitukka ehkä?

Mutta niinkö se meneekin - tytöt saa olla kovia ja poikamaisia, mutta nukeilla leikkivät pojat aiheuttaa kummastusta? Ei siis meillä, mutta noin yleensä.

Näin pienet kun ei itse välitä moisista, kunhan on kivaa -ja hyvä niin. Onhan se sääli jos lapsi joutuu jäämään pois kivasta leikistä vaan sen takia, mitä muut siitä sanovat.. Mutta muutaman kerran on meilläkin jo kuultu "tämä on poikien leikki" - päiväkodissa opittua kenties? 

Tykkääkö teillä pojat leikkiä "tyttöjen" leikkejä ja päinvastoin?

Loppunut kosmetiikka

En tiedä mikä siinä viehättää mutta musta on aina hirveen kiva lukea toisten "loppunut kosmetiikka" postauksia. Etenkin niitä koko vuoden säilöttyjä tyhjiä putelleja esitteleviä. Ja samalla hämmästellä että mitenhitossa  noin paljon?? Hyvä että itsellä tulee edes kuukausittain tyhjiä tuotteita. Vai tuleeko, mutta sitä ei vaan tajua kun automaattisesti pistää ne roskiin? Niimpä ajattelin reilu vuosi sitten hieman silmäillä paljon sitä tököttiä oikein kuluu, ja aloin laittamaan tyhjentyneet putelit ylös. Mitään tyhjiä pulloja en kuitenkaan jaksanut alkaa säilöä, joku roti sentäs kun tätä rompetta täällä on muutenkin ;)

Miltäs se vuoden saldo sitten näyttikään?

Karkeasti jaoteltuna hiustuotteita (shampoot, hoitsikat, lakat, hiusväri, kuivashampoot ) tyhjeni yhteensä 15 putelia ja näiden lisäksi roskiin meni parikymmentä vanhaa shampoo/hoitsikka-näytepussia.

Vartalotuotteita, eli saippuat (myös käsi), rasvat, dödöt yms. meni 24.

kasvotuotteita  (kasvopesut, mieselli-&kasvovedet,naamiot, rasvat, huulirasvat )  26.

kynsijuttuja  3.

käsi-& jalkarasvoja 9.

hammastahna 5.

meikkejä 13.

Eli yhteensä 95  plus näytepussit.  Enpä kyllä olisi arvannut että lähes sata pulloa meikäläisellä vuodessa tyhjenee. Aikamoista. Tosin aika moni, ehkä jopa enemmistö, oli näyte- tai matkakokoja, pari meni puolikkaana roskiin ja pari tuotetta kerran pari kokeiltuna kiertoon...

Tässä taasen uusimmat hankinnat, -50% houkuttelemana paitsi meikkivoide.

Tammikuun kootut

Tammikuu meni hujauksessa. Kaipasin lunta, mutta onneksi sitä oli edes vähän. Ja lisää onkin jo tullut :) 

Alkukuun kohokohtia oli päivä kun käytiin syömässä ja lasten leikkipaikassa, jossa tietysti pääsi itsekin melskaamaan.

Ystävien kanssa nähtiin porukalla ja herkuteltiin nyyttäri-meiningillä. Ja kaikkien lapset koolla, meitä onkin jo aika iso poppoo :)

Lapsilla oli ensimmäiset vasu-keskustelut päiväkodissa, ja oli kiva kuulla että kummallakin on mennyt oikein mukavasti.

Loppukuusta juhlittiin meidän kaksivuotiasta. Juhlat oli taas kaksipäiväiset, toisena päivänä suku ja toisena ystävät. Mulle sattui siihen sopivasti viikko vapaata, mutta sehän meni juhliin valmistautuessa ja niistä toipuessa :D 

Käytiinpä muuten luistelemassakin, milloin lie (yläasteella???) itse viimeksi luistellut, joka vuosi sitä kyllä suunnitellut mutta niinpä vaan jäänyt toteuttamatta. No nyt on luisteltu. "Vähän" haparoiden mutta pystyssä pysyen kuiten.

Jumpallakin jaksoin taas alkaa käydä, tuo joulutauko kun vähän venyi.. ja niin venyi joulu herkuttelujenkin osalta, kun pitkin viikkoa herkut maistui. Jospa helmikuussa taas vähän hallitummin..  ;)

Tammikuun kurjia taasen oli villen pitkät työmatkat/-päivät, ja menipä hällä yksi viikko osin tampereella yöpyen, ja Aatulla kova ikävä iskää. Myös muuten sekavat työkuviot vaivasi mieltä ainakin jossain määrin. Hermoja taasen tuppasi välillä koettelemaan Emmin uhmakiukut, mutta jos uskaltaa sanoa niin ehkä eka erä alkaa olla voiton puolella. Mutta muuten suuremmilta ikävyyksiltä vältyttiin ja suht räättömiäkin oltiin joten tammikuu oli aika jees aloitus vuodelle :)

Miten teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? :) 

Rakas Raivotar

Rauhallinen. Mukautuvainen. Kuuliainen. Kärsivällinen. Ei kiukkua turhasta. Kaupassakäymiset yms sujuu mukavasti. 

Sellainen oli Aatu pienempänä. Ja on aika pitkälti edelleen.
Emmi taasen..no..Emmi on vähän toista maata. Pieni ja pippurinen. Temperamenttia löytyy ja tunteet ilmaistaan satasella - ne negatiiviset mutta toki myös positiiviset.

Olen välillä ihan ihmeissäni miten erilaisia nämä kaksi on. Yhtä rakkaita, eikä se siitä muutu vaikka ääneen sanonkin että Aatu on päästänyt meidät vähän helpommalla. (Toisaalta mietin onko aika vain kullannut muistot sillä kyllähän Aatullakin hetkensä oli :D ) 

Emmikin jaksaa ja on asianmukaisesti niin kauan kun riittää mielekästä puuhaa eikä tule väsy tai nälkä. Mutta esimerkiksi pukemiset on välillä pientä tahtojen taistoa, kun äiti haluaisi auttaa mutta eikun ite. Tai kun kaupassa kärrissä istuminen riittää ja pitää päästä itse menemään. Välillä toki on aikaa olla ja tehdä neidin ehdoilla ("miee miee" ) ja on pelkästään positiivista että ylipäänsä haluaa itse tehdä, mutta silloin kun pitäisi suoriutua suht nopeasti, olisi kivempi että pysytään asiassa.

Kun tähän vahvaan tahtoon lisätään uhma, ollaankin välillä äidin hermojen äärirajoilla. Ja sitä on viime aikoina ollut ilmoilla, uhmaa siis.

Päiväkodista haettaessa olen ikionnellinen jos lapset on jo pihalla, eli valmiiksi ulkovaatteissa. Sisällä Emmi aloittaa kunnon rallituksen heti kun näkee että tulen, eikä vaatteiden pukemisesta meinaa tulla mitään. Sanomattakin selvää että päiväkodissa ei muutoin moista käytöstä ole. Viimeeksi päiväkodin jälkeinen kiukkukohtaus jatkui vielä kotonakin, ensin huusi sisälle, sisällä pihalle - istui eteisessä haalarinlahkeessa roikkuen ja kenkiä jalkaan laittaen. Olisin ottanut syliin mutta ei suostunut. Itsensä tuntee niin avuttomaksi, kun osittain ymmärtää mistä kaikki johtuu, eikä silti osaa tilannetta helpottaa. Tämän kerran jälkeen tosin päätin, että ensi kerralla pidän sylissä "vaikka väkisin", jospa se helpottaisi neidin oloa nopeammin. Koska sitähän se varmaan on, ikävää. Ja väsyä ja nälkää. Joita ei muuten osaa käsitellä ja tuoda esille. Ihana kombo.

Ja ihan pätevä syy kunnon kiukkukohtaukselle on myös se, jos ei nilkkasukkien varsi nouse mittaansa ylemmäs, eiks ni? 

Meidän ihana rakas pieni tättähäärä ♥