Koirat oli ennen meidän vauvoja. Ehkä "vähän" hemmoteltuja, eikä koulujakaan ole pahemmin tullut käytyä. Niinpä ennen Aatun syntymistä jännitti aika lailla, kaiken muun lisäksi, se miten koirat ottaa uuden perheenjäsenen vastaan. Dana on niin häslä ja hyppii ja rellestää, Yara puolestaan on enemmän mustis-tyyppiä eikä kauheasti siedä jos käydään kovasti kiinni. Myöskin esimerkiksi tieltä kuuluvat lasten äänet on aina saaneet Yaran varuilleen. Vitsailin että ainahan vauvan voi laittaa mummolle adoptioon. Toivottavasti kukaan ei ottanut sitä tosissaan. Tosiasiassa mikäli tarpeen olisi ollut niin meille olisi hankittu vaikka itse Cesar Millan jotta arki saadaan sujumaan. Onneksi on selvitty hieman helpommalla, ja halvemmalla.
Makkarin oveen ostettiin turvaportti, joka näin jälkeen päin mietittynä olisi ollut ihan kätevä jo ennen vauvaakin, sekä Danalle vedonestovaljaat. Aikaisemmin sen melko kevyt nykiminen ei lenkillä haitannut mutta nyt kun piti kahden koiran lisäksi saada vielä vaunut suht suoraan eteenpäin niin katsoin paremmaksi kipasta eläinkaupassa. Valjaat oli hetken käytössä, kohta voisi taas ottaa kun pimulla taitaa vähän olla kevättä rinnassa ja unohtuu nuo käytöstavat tuolla ulkona ihan hetkessä.
Sairaalassa mulla oli mukana pieni liina johon vauvan hajua tartutettiin ja koirat sai etukäteen sitä nuuskutella ja tottua uuteen tuoksuun. Etenkin Yara siitä olikin kovin kummissaan ollut. Alusta asti meillä on koirat saaneet tulla vauvaa haistelemaan ja ollaan oltu yhdessä sohvalla ja nukuttu samassa sängyssä. Aluksi en jättänyt koiria makkariin mikäli Aatu jäi meidän sänkyyn nukkumaan, mutta kyllä ne nykyään on siellä keskenäänkin.
Aatun ollessa lattialla täytyy välillä rajoittaa koirien menoa ettei poju jää jalkoihin, ne kun tuppaa joskus saamaan hirveitä hepuleita, juoksevat vain ympäri kämppää toistensa perässä ja hyppivät tuoleilta ja sohvalta ilman mitään tolkkua.
Molemmat koirat on kovia nuolemaan muutenkin, joten liekö mikään yllätys että aina tilaisuuden tullen pitäisi päästä vauvaa lipaisemaan, naamasta mieluiten. Ressiä en tästä kuiten ole ottanut, vaikken siitä nyt niin kauheesti tykkääkään.
Hyvän alun jälkeen vähän jänskätti mitä tapahtuu kun Aatu lähtee liikkeelle, lähteekö koirat mahdollisesti perään? Mutta melko suureksi yllätykseksi se ei olekaan vaikuttanut niihin millään tavalla. Paitsi silloin kun Aatu bongaa koiran lähistöllä ja päättää napata tassusta tai milloin mistäkin kiinni. Sitä kasvunvara-nahkaa kun näillä löytyy niin napakan otteen saa mistä vaan :D Olen ihan yllättynyt kuinka hienosti koirat näissäkin tilanteissa käyttäytyy, jopa Yara! Parhaani mukaan kuitenkin yritän katsoa ettei Aatu suotta koirien kimppuun pääse, mutta välillä poju on yllättävän nopia.
Kuvistakin näkee, että Dana on meillä enemmän kiinnostunut Aatusta ja tekee itseään tykö. Dana usein myös kiikuttaa Aatulle lelujansa, ja Aatu ne mielissään ottaa ja pistää suuhun :D Yara pitää enemmän etäisyyttä, mutta kyllä sekin välillä tulee katsomaan mitä poju puuhailee. Myös ruokailuissa on koirat hyvin tiiviisti läsnä, ja melkein joka kerta sieltä jotain lattialle putoaakin. Aika usein Aatu myös ihan ojentaa koirille ruokaa, liekö ihan tietoisesti vai muuten vaan käsiään lattiaa kohden ojentelee. Danaa on myös pari kertaa onnistanut kun on vaipasta pudonnut kikkare lattialle - mun kielloista huolimatta menee "herkut" parempiin suihin alta aika yksikön :S
En koe että koirien elämä olisi ihan kauheasti vauvan tulon myötä muuttunut. Itsehän hyö saattavat olla asiasta tyystin eri mieltä ;) Suurin ero on ehkä se, etteivät enää pääse niin paljoa joka paikkaan mukaan. Esimerkiksi jos käyn vanhemmillani oli koirat ennen lähes aina mukana, nyt saattavat jäädä kotiin ihan vaan koska pääsen näin helpommalla. Myöskin syli saattaa nykyään olla varattu, eikä aina pääsekään kainaloon rapsuteltavaksi. Toisaalta taas lenkille pääsevät aikaisempaa useammin, ja pidemmälle, eivätkä joudu olemaan pitkiä päiviä yksin kotona kuin ihan satunnaisesti.
Jokohan sitä uskaltaa huokaista helpotuksesta, ehkä tämä sujuukin ihan hyvin? Täytyy kuiten aina pitää mielessä että koirat on koiria, vaikka tähän asti olisi sujunut kuinka hienosti..
Miten muilla koirat on tykänneet kun perheeseen on tullut vauva?
Makkarin oveen ostettiin turvaportti, joka näin jälkeen päin mietittynä olisi ollut ihan kätevä jo ennen vauvaakin, sekä Danalle vedonestovaljaat. Aikaisemmin sen melko kevyt nykiminen ei lenkillä haitannut mutta nyt kun piti kahden koiran lisäksi saada vielä vaunut suht suoraan eteenpäin niin katsoin paremmaksi kipasta eläinkaupassa. Valjaat oli hetken käytössä, kohta voisi taas ottaa kun pimulla taitaa vähän olla kevättä rinnassa ja unohtuu nuo käytöstavat tuolla ulkona ihan hetkessä.
Sairaalassa mulla oli mukana pieni liina johon vauvan hajua tartutettiin ja koirat sai etukäteen sitä nuuskutella ja tottua uuteen tuoksuun. Etenkin Yara siitä olikin kovin kummissaan ollut. Alusta asti meillä on koirat saaneet tulla vauvaa haistelemaan ja ollaan oltu yhdessä sohvalla ja nukuttu samassa sängyssä. Aluksi en jättänyt koiria makkariin mikäli Aatu jäi meidän sänkyyn nukkumaan, mutta kyllä ne nykyään on siellä keskenäänkin.
Aatun ollessa lattialla täytyy välillä rajoittaa koirien menoa ettei poju jää jalkoihin, ne kun tuppaa joskus saamaan hirveitä hepuleita, juoksevat vain ympäri kämppää toistensa perässä ja hyppivät tuoleilta ja sohvalta ilman mitään tolkkua.
Molemmat koirat on kovia nuolemaan muutenkin, joten liekö mikään yllätys että aina tilaisuuden tullen pitäisi päästä vauvaa lipaisemaan, naamasta mieluiten. Ressiä en tästä kuiten ole ottanut, vaikken siitä nyt niin kauheesti tykkääkään.
Hyvän alun jälkeen vähän jänskätti mitä tapahtuu kun Aatu lähtee liikkeelle, lähteekö koirat mahdollisesti perään? Mutta melko suureksi yllätykseksi se ei olekaan vaikuttanut niihin millään tavalla. Paitsi silloin kun Aatu bongaa koiran lähistöllä ja päättää napata tassusta tai milloin mistäkin kiinni. Sitä kasvunvara-nahkaa kun näillä löytyy niin napakan otteen saa mistä vaan :D Olen ihan yllättynyt kuinka hienosti koirat näissäkin tilanteissa käyttäytyy, jopa Yara! Parhaani mukaan kuitenkin yritän katsoa ettei Aatu suotta koirien kimppuun pääse, mutta välillä poju on yllättävän nopia.
Kuvistakin näkee, että Dana on meillä enemmän kiinnostunut Aatusta ja tekee itseään tykö. Dana usein myös kiikuttaa Aatulle lelujansa, ja Aatu ne mielissään ottaa ja pistää suuhun :D Yara pitää enemmän etäisyyttä, mutta kyllä sekin välillä tulee katsomaan mitä poju puuhailee. Myös ruokailuissa on koirat hyvin tiiviisti läsnä, ja melkein joka kerta sieltä jotain lattialle putoaakin. Aika usein Aatu myös ihan ojentaa koirille ruokaa, liekö ihan tietoisesti vai muuten vaan käsiään lattiaa kohden ojentelee. Danaa on myös pari kertaa onnistanut kun on vaipasta pudonnut kikkare lattialle - mun kielloista huolimatta menee "herkut" parempiin suihin alta aika yksikön :S
En koe että koirien elämä olisi ihan kauheasti vauvan tulon myötä muuttunut. Itsehän hyö saattavat olla asiasta tyystin eri mieltä ;) Suurin ero on ehkä se, etteivät enää pääse niin paljoa joka paikkaan mukaan. Esimerkiksi jos käyn vanhemmillani oli koirat ennen lähes aina mukana, nyt saattavat jäädä kotiin ihan vaan koska pääsen näin helpommalla. Myöskin syli saattaa nykyään olla varattu, eikä aina pääsekään kainaloon rapsuteltavaksi. Toisaalta taas lenkille pääsevät aikaisempaa useammin, ja pidemmälle, eivätkä joudu olemaan pitkiä päiviä yksin kotona kuin ihan satunnaisesti.
Jokohan sitä uskaltaa huokaista helpotuksesta, ehkä tämä sujuukin ihan hyvin? Täytyy kuiten aina pitää mielessä että koirat on koiria, vaikka tähän asti olisi sujunut kuinka hienosti..
Miten muilla koirat on tykänneet kun perheeseen on tullut vauva?
Voi miten ihana ja kiva postaus :) Kiva kuulla, miten teillä otettiin vauva vastaan. Meillähän ei asia ole ajankohtainen, mutta noiden kääpiöpinsereiden käyttäytyminen kyllä kiinnostaa. Meillä kun Tare on kanssa melkoisen mustasukkaista sorttia. Tällä hetkellä kissalle pahimmin. Tare työntyy myös syliin, jos kissa on siinä ja lasten kanssa syliin otto on ollut sen mielestä ihan nou nou juttu. Ei sais nostaa syliin. Onneksi on vanhemmiten koko ajan rauhoittunut, mutta viipottaja se on edelleen.
VastaaPoistaJa jos joskus haukunhoitopaikkaa tarttee, niin tänne mahtuu <3 Edelleen, pitää pian pitää treffit, niin meidän kuin haukkujenkin :)
Joo, nää on semmosia höselöitä ja etenkin dana usein innostuessaan hyppii suu auki ja välillä jää paidanhelmat tms väliin, ni se jännitti et nappaseeko vauvalta jalan matkaan :S Mut onneksi on kaikki raajat vielä tallella ;)
PoistaJospa nähtäis vielä tässä huhtikuussa? Kohtahan sekin kyl on jo puolessa mut miten teille sopis? Jos vaikka yrittäis nyt ihan tosissaan päästä sinne :D
Ihania kuvia :)
VastaaPoistaMeillä myös oltaisiin nuolemassa mieluiten juuri naamaa aina ja aika monesti jomman kumman kieli ehtii kastella Lotan naaman ennen kuin ehdin kieltää. Noo, vastustuskykyä... ;) Meilläkin on kuitenkin sujunut yllättävän hyvin koirien ja vauvan yhteiselo, vaikka koiria joutuikin aiempaa useammin komentamaan. Eivätköhän nuo saa kuitenkin Lotasta tytön kasvaessa niin hyvän leikkikaverin, että muu unohtuu. :)
Hih, mä kans aina vaa ajattelen et kasvaapahan vastutuskyky ;D Ja tosiaan, etenkin Dana on varmaan vielä kiitollinen kunhan Aatu jaksaa alkaa heittelemään sille leluja :)
PoistaMeillä jo edesmennyt hauvveli otti vauvan (nyt koht 5 v.) todella hyvin vastaan, todella varovaisesti kävi ensin haistelemassa ja kun vauva alko liikkumaan, niin seuras perässä, anto ottaa luut suusta, ei haitannu jos oli vauva puoliks ruokakupissa. Ja jos kävi ärsyttää niin ei ikinä näyttäny hampaita vaan lähti pois paikalta (isäntäväen sänkyyn, jonne vaaveli ei päässy:)) Emäntää ei otettu niin avo sylin vastaan kun palattiin synnäriltä, mökötti kuule varmaan viikon, isimies laitto kyllä kuvia kun olin laitoksella kuinka mamia odotettiin oven takana joka ilta;)
VastaaPoista-Skeit-
Hahah, koirat on kyl niin mainioita kun osaavat osoittaa mieltänsä :D
PoistaMä en vielä oo uskaltanu kokeilla mitä tapahtuu jos koirille antaa herkkuja ja Aatu meinaa mennä lähelle, ovat molemmat niin ahneita että tuskin jakavat saalistaan :D Samaten ruoat annan sillein että A on joko toisaalla tai tuolissa/sylissä, tyhjiä kuppeja käy kyllä sitten nuolemassa ;) Ja keittiössä aina menee pelaamaan vesikupilla, kai sitä kohta oppii nostamaan sen etukäteen pois lattialta kunhan nyt ensin tarpeeksi monta kertaa saa käydä vaihtamassa kuivat vaatteet..