Alli on näinä parina viikkona tavannut nukkua aamuisin melko pitkään ja syömisen jälkeen vielä jatkanut unia. Aatun päikkäriaikakin on yleensä mennyt nukkuessa. Syönyt aamupäivien aikana vain pari kertaa, illat puolestaan taasen viettänyt rinnalla. Mutta tänään, kun olin ensimmäistä kertaa lasten kanssa kolmisin kotona, ja kun olisi pitänyt siivota ja leipoa huomista varten, ei tämä tuttu kuvio toteutunutkaan. Tietenkään sitä nyt ei vielä pariviikkoisen kanssa voi puhua mistään vakiintuneesta rytmistä, mutta miten se sattuikin juuri tänään olemaan se erilainen päivä.. Aatukin heräsi poikkeuksellisen aikaisin, puoli kahdeksalta, mutta ajattelin että ehditäänpä ainakin hoitaa aamutoimet rauhassa kaksin. Mutta mitä vielä, tyttö heräsi kun puurot oli vielä jäähtymässä. Ja aamun ja aamupäivän vietti syömässä tai muuten sylissä. Eikä puhettakaan että olisi juuri nukkunut muutamaa minuuttia kauempaa, kun ihan kaamea nälkä taas yllätti. Muutenhan voisin sylitellä vauvaa vaikka koko ajan, mutta Aatu kaipaa osansa huomiosta ja ajasta, ja on vielä niin pieni itsekin että selitä siinä nyt sitten ettei äiti nyt voi tulla leikkimään.. Onneksi aamupalan jälkeen vauva nukkui edes hetken pidempää niin ehdittiin Aatun kanssa hetki touhuta. Ja onneksi äiti tuli töiden jälkeen auttelemaan niin sain edes jotain tehdyksi. Ja onneksi on pakastealtaiden herkut ;)
 |
| halit ♥ |
Kuinkahan tutuksi tämä riittämättömyyden tunne ja toive että voisi jakautua kahdeksi vielä tuleekaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti