Tyttömäinen lisäys arkeen

Tämä pieni tummatukka kainalossani on Alli.

 

Alli nukkuu paljon, syö ja sitten voikin taas nukkua. Välillä jaksaa valvoa pidempiäkin pätkiä, katsella napittaa meitä suu mutrulla. Nukkuu usein monta tuntia putkeen, täytyy välillä käydä katsomassa että ollaanhan sitä vielä hengissä. Ja toivoa ettei tapahdu maitoräjähdystä unien aina vain jatkuessa ;). Myös yöt nukutaan, mistä olenkin kovin kiitollinen. Ja kiva että uni vielä maittaa hyvin päivisinkin, niin jää Aatullekin "omaa" aikaa. Vaikka hyvin on Aatu ainakin toistaiseksi vielä pikkusiskoon suhtautunut. Ensimmäinen kommentti kun sairaalaan tulivat meitä katsomaan, oli oho. Sen kyllä melkein saattoi arvata, oho on kovasti käytössä kun sattuu ja tapahtuu. Oho saattaa kuulua myös kun vauva syö, itkee tai muuten pitää ääntä, ja joskus vaikka ihan vaan on. Pari kertaa on Aatu yrittänyt saada vauvaa pois sylistä, mutta muutoin ei näytä haittaavan vaikka sylissä usein onkin toinen. Kerran laitettiin neiti hänen sänkyyn unille, niin olisi vielä pitänyt antaa oma uninallekin sinne kaveriksi.

Myös koirat on ottaneet uuden perheenjäsenen ihan kivasti vastaan, aika lailla samalla tavoin kuin Aatunkin aikanaan. Etenkin Yara kovasti vahtisi ja olisi liki, ja heti kun vauva inahtaa pitäisi päästä katsomaan tilanne. Ja vinkuu itsekin, mikä on melkoisen rasittavaa mutta eiköhän se piakkoin jää pois, en ainakaan muista että olisi viimeksi pitkään jatkunut.

Itsekin voin hyvin. Väsynyt nyt tietysti oon, kun ei samalla tavalla voikaan levätä aina vaavin nukkuessa kuten Aatun kanssa, mutta ainakin nämä pari päivää on mennyt ihan hyvin ilman päikkäreitäkin. Iltaisin voisi tietysti yrittää malttaa mennä aikaisemmin petiin, mutta se nyt sattuu olemaan se päivän toinen hetki kun on sitä omaa aikaa Aatun päikkäreiden ohella. Ville on isyyslomilla koko helmikuun, joka tietysti helpottaa uutta tilannetta ja arjen toimia, saa nähdä miten meidän sitten käy kun palaa töihin..