Välillä tuntuu ihan hullulta, että Aatun ollessa saman ikäinen kuin Emmi nyt, olin jo tukevasti uudelleen raskaana. Tällä kertaa vauvakuume ei ole päässyt (vielä ;) ) yllättämään. Mutta masuikävä kylläkin.
Monesti kuulee raskaanaolevien manaavan että ei kyllä tule pallomahaa ikävä, ja sitten tovi vauvan synnyttyä myöntävän sen masuikävän iskeneen. No, minä en kuulu tähän porukkaan. Tiesin nimittäin jo raskaana ollessa että tulen kaipaamaan raskaanaoloa ja pallomasua - kummankin kohdalla. Vaikkei se olo aina kaikista paras ollutkaan ja kaikenlaisia oheisvaivojakin sai nautittavaksi.
Masu olisi ihana, mutta kolmas vauvavuosi melkein putkeen olisi kyllä aika hullua - tai ainakin minä olisin aika lähellä sitä hulluutta :D Nyt tyydyn haikeana ja vähän kateellisena katselemaan toisten vauvamasuja, on ne ihania! Ja välillä pitää myös kaivaa koneen kuva-arkistoja ja muistella niitä omia palloa ♥
Heh itsekki kirjoittelin taannoin tästä masuikävästä! :) Se iski paljon nopeammin kuin olin uskonut😂
VastaaPoistaHahah :D Mutta kuinka tuota voisikaan olla kaipaamatta ♥
Poista