Nyt kun ensimmäinen tilipäivä häämöttää jo edessä voi hieman huokaista helpotuksesta, selvittiin sittenkin. Mutta enpä kyllä koskaan oo ollu yhtä tiukilla kuin nyt hoitovapaan aikana, tuntuu ettei rahat riitä mihinkään - toki äärimmäisen kiitollinen olen siitä mitä Kelasta on saanut, sillä ilman ei olisi pärjännyt mitenkään. Mutta kuitenkin, kaupassa sai usein käydä laskimen kanssa ja kerran piti palauttaa kasillinen pulloja että sai päivän ruokatarpeet ostettua. Bensavalo aina vilkkumassa ja omat mieliteot unholassa. Tori.fi kovassa käytössä kun vihdoin saanut aikaiseksi laittaa turhakkeita myyntiin. Laskut unissa vaanimassa. Tokihan olisi voinut olla tarkempi mihin rahojaan käyttää ja miettiä onko jokin välttämätöntä saada just nyt, olisko esimerkiksi olohuoneen uuden maton hankinnan voinut jättää myöhemmäksi? Tai jättää Tupperitilaukset tekemättä. Ja kuinkahan paljon olisi säästänyt jos olisi joinain kertoina jättänyt suklaalevyt yms kauppaan ;) Välttämättömyydet on toki saatu ostettua, ja vähän muutakin. Esimerkiksi ruoasta ja Aatun vaatteista en ole tinkinyt. Olen myös saanut huomata että hyvin sitä on pärjännyt ilman jatkuvaa shoppailuakin ja niitä kaupassa niin kovasti perään huudelleita kenkiä. Ja osannut iloita pienistä - kuinka iloinen olinkaan kun muutaman kuukauden tauon jälkeen sain ostettua itselle silmämeikinpoistoaineen tyhjentyneen tilalle :D Kerrankin omasta hamsteritaipumuksesta on ollut hyötyä, kun omista varastoista on löytynyt uudet tuoteet muiden loppuneiden tilalle.
Ehkä sitä nyt taas hetken osaa arvostaa erilailla rahaa ja käyttää roposensa harkiten, ostaen vain niitä joista oikeesti tykkää ja joita tarvitsee. Tiedän että löytyy niitä joiden rinnalla oma tilanne on koko ajan ollut hyvä, oikeasti köyhiin verrattuna ehkä jopa luksusta. Mutta mitäpä muuta sitä tuijottelisi kuin omaa napaansa. Ja vaikka olen jo haaveillut mitä kaikkea voisi ostaa ensimmäisestä tilistä, niin tosiasiassa se taitaa olla jo aika pitkälti käytetty etukäteen. Esimerkiksi siihen, josta juuri tuli postin saapumisilmoitus tekstarina :) Jes, ehkä jo huomenna (tai no, tätä postaustahtia pikemminkin loppuviikosta) pääsen näyttämään vilauksen meidän uudistuneesta eteisestä :)
Raha on tiukassa itselläkin.
VastaaPoistaKesän olin töissä ja nyt oon lomautettu niin oon kuukauden päivät odotellu päivärahapäätöstä, itsellä ei oo lapsipehettä mutta lemmikkejä on niin kunhan saa niille ruokaa ostettua, itse voin nuoleksia vaikka katukiviä.
Onneksi miun vanhemmat on auttaneet nyt kun raha on tiukilla ja oon vastaavasti ollu heitä auttamassa maatilanhommissa, heinätyöt ja kyntötyöt... Pullojen palauttelu tuttua hommaa...
Kurja tilanne sullakin. Onneksi tosiaan on perhe joka auttaa :) Ja ihan niin pahalta ei tunnu kun tietää että on väliaikaista, toivottavasti sullakin :)
PoistaJoo onneks tilanne tasaantuu ku alkaa päivät juoksemaan ja myös poikaystävä auttaa minkä pystyy :)
PoistaRaha vois kasvaa puussa. Ainakin omalla pihalla :D Se tuntuu välillä tosiaan olevan ihan loppu. :/
VastaaPoistaVoisin istuttaa koko metsän tuohon omalle pihalle :D
PoistaAiniin, sut on haastettu ♥
VastaaPoistahttp://my-fantazya.blogspot.fi/2014/10/syksyn-sydamet.html
Kiitti hyvästä pohdinnasta ja huomioistasi.Aika usein tuntuu,että miten sitä voisi koskaan hankkia lasta kun tuntuu olevan aina ihan peeaa :D kuitenkin pitäisi hoitaa hoitovapaalla myös lainanmaksut! Ehkä olisi järkevää siis aloittaa säästämään tulevaan makdolliseen hoitovapaaseen ja alettava harjoittelemaan nuukailua,ja unohtaa kaikki ei niin oleelliset,esim. ihanat kynttiläkupit ja tyynynpäälliset ;)
VastaaPoistaEllen
Hahah, niimpä, ikinä ei tunnu olevan sopiva aika hankkia lapsia jos ajattelee "sitten kun" :D Mutta onneksi tietää jo etukäteen milloin tämä mahdollinen hoitovapaa olisi ja osaa vähän varautua, ja etenkin se että tietää sen olevan vain väliaikaista. Ja hengissä selvittiin, ei muuta ku säästämään seuraavaa koitosta varten :D
PoistaRaha on kyllä ainainen murhe. Kirjottelin tänään samasta aiheesta :)
VastaaPoistaNiin on! Tuskin sitä koskaan on liikaa.. :D
Poista