"Aatu anna Emmin katsoa, kun ei Emmillä ole omia leluja"
Totta tosiaan, tajusin itsekin. Emmillä ei alkuu juurikaan omia leluja ollut, vain muutama nukke ja mun vanhoja poneja sekä Aatun muutamia vauvaleluja. Mutta ei oikeestaan sellaisia joilla tällä hetkellä voisi leikkiä, eli siis syödä.
Osa leluista saa jatkossa ollakin yhteisiä, eikä kaikkia aleta hankkia kahtena, mutta halusin jotain omaa Emmillekin. Etenkin kun Aatulla on hyvin vahva "Emmi ei ota" -vaihe menossa. Se jatkunee jonnekin tuonne murkkuikään? Aatu kyllä antaa Emmille lelujaan, mutta Emmi tietysti haluaa just sen millä Aatu leikkii, eikä jotain toista.
Muttaniin. Emmillekin omia, tyttömäisiä, leluja hankittiin. Ei paljoa, mutta muutama kuitenkin. Kirpparit ja tori koluttiin ja ystävä haki tori-ostoksia puolestani. Yksi tuotu ihan Tallinnasta asti.
En sitten tiedä kuinka hyödyllistä tämä on ollut, sillä aina vaan ne on ne veikan lelut jotka kiinnostavat.
Ja sen suurimman hymyn kasvoille tuo tämä
Tyhjä vitamiinipurkki sisällänsä pari raakaa makaronia.
Miksi edes vaivautua... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti