Lokakuu instassa

 Marraskuukin se jo lähenee loppuaan ja tajusin että on nää edelliskuunkin instat vielä kasaamatta. Jotta tässä siis, mitä julkaisun arvoista tapahtui meillä lokakuussa? :D

-Lokakuussa ostin smoothiekoneen ja innostuin taas pitkästä aikaa smoothieista, tämän myötä tutustuin myös lehtikaaliin ja chiasiemeniin - tosin valitettavasti tämä innostus on taas jo vähän laantunut :/. 

-Koirat on, jos mahdollista, vielä enemmän auringon perään kuin minä. Itse en sentään ole parkkeerannut ikkunalaudalle lämmittelemään (ihan vaan koska en mahdu), mutta Dana se teki itselleen sinne pesän. Ja tiputti touhutessaan parit koristeet, jotka nyt odottaa liimausta..

-Emmin uusi, joskin väliaikainen, vaatekaappi näyttää hurjan isolta ja tyttö pieneltä ♥

-Lokakuun alussa saapui joulusuklaat ja kalenterit kauppoihin, oliko hurjan aikaisin, vai tuntuiko se vaan siltä?

-Heräteostos, jota en ole katunut hetkeäkään. Syksyn paras sijoitus!

-Hymysuu ja pienet (terävät) hampaat

-Niitä ensimmäisiä "kävelyitä" (video). Tueksi kelpaa mikä vaan joka liikeelle lähtee.

-Ostin lapsille rakennuspalikoita, jotka tulivat kätevässä säilytyspussissa. Just joo. Eikä oo ainoot.. Ei mulla ainakaan riitä innostus/aika/energia alkaa noita tuonne asettelemaan siten että pussi vielä menisi kiinnikin. 

-Aamupäivä jonka sain viettää ihan yksin kului peiton alla. Tehokasta. Olisin varmaan ollut vielä iltapäivänkin mutta muut tulivat kotiin niin piti kömpiä ylös :D

-Viime jouluna jo haaveilin Aarikan isommasta tontusta ja nyt sellainen sitten tuli hankittua. Kohtahan sen jo voikin laittaa esille :)

-Aatu on kova kokkailemaan, tällä kertaa oli tarjolla kalaa ja muussia. Aina ei kattaus ole ihan näin hieno saati pöydän ääressä, mutta ehkä nyt oli jokin juhlahetki :)

-Tää Aatun töyhtö on ihana. Aatu itse tuskin vanhempana on samaa mieltä, ainakaan jos haluaisi pidempää hiusmallia pitää :D

-Tyhjennettiin ystävän kanssa syksyn/joulun ensimmäinen suklaarasia. Ei menny kauaa ;) Sisältö uudistunut sitten viimevuoden, vähän jäin kaipaamaan sitä kahvisuklaata, mutta edellisestä aina syömättä jäänyttä karpaloa en. Tässä versiossa kelpasi kaikki ;) Uusi ihana caramel fudge oli lemppari.

-Nauratti kun löysin Danan köllöttelemästä sohvalta :D Mäkin aina nukun vähintään toinen jalka pois peitonalta, varmaan ottanut mallia.

-Osallistun aina kaikkiin mahdollisiin arvontoihin mitä vastaan tulee. Instagram on osoittautunut uudeksi kanavaksi niiden suhteen, mikäs siinä - mitä enemmän arvontoja sitä suurempi mahdollisuus joskus jotain voittaa ;)  Mutta lokakuussa ei onni suosinut :/

Mekkokateus - Emmin vaatekaapilla

Vieläkään ei ole kurkattu Emmin vaatekaappiin, vaikka aikomuksena on ollut tehdä se jo alkuvuodesta. Eipä sillä että siellä nyt mitään kovin kummoista olisi, perusvaatteita. Muutama lemppari, jotka jo jääneet pieneksi on menneet säilöön. Ihan vauvana tuli lähinnä käytettyä bodyja ja housuja, ihan jo senkin takia että ovat mukavat päällä vauvan köllötellessä. Mutta nyt, kun jo liikkuu, on lempparit, siis äidin mielestä, neiti itse ei juurikaan vielä ota kantaa näihin, mekko/tunika ja leggarit. Oispa itelläkin näin ihania ja mukavia kotimekkoja ;)

Väreissä suosin oikeastaan kaikkea muuta paitsi vaaleanpunaista, tosin sekin menee, kunhan ei päästä varpaisiin ja ilman rimpsua ja römpsyä. Mikään vaaleanpunainen prinsessaunelma meidän neiti ei oo vauvana ollu, saa sitten nähdä miten käy kun tuo oman mieltymyksen esille :D

Paljon ostettu käytettynä, uudet on lähinnä lahjaksi saatuja. Kirkkaita värejä, harmaata, yksinkertaista, hempeily tai prinsessa-mekot ei vaan tunnu omalta.

Aatun vanhoja vaatteita on myös käytössä, tosin ei läheskään kaikki. Alkuun ajattelin käyttää niitä enemmänkin, mutta kun on noita "tyttöjenkin" vaatteita kertynyt niin käyttänytkin sitten ennemmin niitä.

Nyt ollut vähän huonommin mekkoja missään tarjolla, kuvassa olevat alkaa uhkaavasti olla enemmän paitoja kuin nekkoja :D Mutta ehkä kun kevättä kohden taas aletaan kohta mennä niin tulee väriä ja mekkoa kauppaan :)

Kotimaista kosmetiikkaa kiitos

Myönnän, ettei ole kauaakaan kun en juurikaan katsonut missä käyttämäni tuote on valmistettu. Elintarvikkeet on eri juttu, mutta tämä kaikki muu jota lähes päivittäin tulee käytettyä - kosmetiikka ja pesuaineet. Myönnän myös sen, että usein hinta vielä ratkaisee, mutta toivon että tästäkin päästäisiin. Sitäpaitsi, etenkään kosmetiikassa ei juurikaan ole hinnassa eroa oli tuote sitten kotimainen tai ei.

Lumene on oikeastaan ainoa, jonka aikaisemmin tietoisesti ostin kotimaisena. Nyt olen yrittänyt vähän enemmän katsoa mistä tuote on peräisin, ja mikäli kaksi samankaltaista tuotetta on valittavana eikä suurta eroa ole puoleen eikä toiseen, valitsen kotimaisen.

Esimerkiksi pyykinpesuaineen ja lasten hammastahnan (ei suinkaan ollut haitaksi että sattui olemaan Muumi ;) ) vaihdoin kotimaiseen, kuin myös joitain voiteita olen nyt ostanut kokeiluun kotimaisuuden perusteella. Itse olen kovin kiintynyt Oral-B:n tahnaani, mutta seuraavaksi kun tarvis on, olisi tarkoitus ostaa kokeeksi Oxygenolin tahna. Myös kun kosteusvoide, suihkusaippua tai shampoo-/ hoitsikkahyllylle tarvii suunnata, aion valita kotimaista. Vaikeampi olisikin sitten luopua niistä harvasta muutamasta joista on muodostunut jonkinlaisia hyväksi todettuja suosikkeja, kuten kuivashampoo, naamamömmöt ja dödö, mutta onneksi tämä ei olekaan mikään pakkomielle vielä ;)

Aikaisemmin en siis kiinnittänyt huomiota oliko tuote missä valmistettu, ja vähän yllätyinkin kuinka moni ennestään tuttu merkki ilmenikin pienen googlettelun perusteella olevan kotimaista. Esimerkiksi Cutrin jota löytyy jokunen puteli kaapista, kuin myös suosikkikäsirasvani Favora. Pakko myös myöntää, että apteekin Aqualan -perusvoidetuubin kyljessä oleva avainlippu oli yllättävä löytö. Tästä voisi päätellä että kotimaisuuden suosiminen ei ole mikään mahdoton tehtävä, kunhan vain pitää silmät auki ja katsoo mitä ostaa - hyviä kotimaisia tuotteita kyllä löytyy lähes joka käyttöön.

Turhan helpoksi ei kotimaisuuden suosimisesta ole tehty, ainoa helppo ja takuuvarma merkki on avainlippu, mutta sitä ei jokaisessa kotimaisessakaan putelissa ole. Ja toisaalta taas, jotkut kotimaisena pitämäni ei olekaan sitä ollut. Kesällä Emmille ostamani Tutan pöksyt olikin ihan tutusti Made in China ja juuri google paljasti senkin että toinen kotimaiseen vaihtamani pyykinpesuaine LV valmistetaan Tanskassa. Taas sitä oppi uutta ja jatkossa siis pitäydymme Erisanissa ;) Joskin toki edes jollain tapaa kotimainen on parempi kuin ei mitään.

Mites työ siellä, onko valmistusmaalla väliä? Onko antaa suosituksia kotimaisista tuotteista, löytyykö esimerkiksi käsitiskiainetta hyvää moista? Entä nestsaippua käsille?

***

Pakko tähän loppuun vielä myöntää, että tämä kasvanut kiinnostus käyttää kotimaista on ihan hirveässä ristiriidassa mun vastasyntyneen ebay-innostuksen kanssa ;D Ärh.

2 vuotta

On jotenkin ihan mieletöntä että siitä on jo (yli) kaksi vuotta kun Aatu syntyi. Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen, yhdessä ollaan opeteltu uutta elämää. Välillä mietin millaista elämä olisi ilman lapsia, ja miten tyhjältä ne mielikuvat näyttääkään - vaikkei aikaisemmin sitä sellaiseksi kokenut, ihan hyvänä pidin elämääni silloinkin.

No mutta, millainen se meidän kaksivuotias on? Ja koska tässä neljässä kuukaudessa on tullut taas jo paljon uutta niin lisätään nekin soppaan.

Aatu haluaa auttaa. Auttaa tyhjentämään tiskikonetta, auttaa kantamaan tavaroita, auttaa siskonhoidossa.

Viihtyy yksinkin pitkiä aikoja leikeissään, mutta välillä haluaisi vaan olla sylissä. Ja nauttii kun mennään leikkimään yhdessä.

Mieluisia leikkejä tuntuu olevan paljon, tykkää leikkiä niin autoilla ja työkaluilla sekä legoilla ja keittiöleikkejä. Tekee ruokia ja pullaa, ja tarjoilee niitä meille. Myös siskon nukke pääsee välillä leikitettäväksi. Palapelit on nyt kovassa suosiossa. Ja toisena päivänä taasen ihan joku muu.

Leikeissä alkaa entistä enemmän olla jotain järkeäkin ;)

Muutaman kerran jo leikkinyt yhdessä toisen kanssa, ei vain rinnatusten omia leikkejä.

Viihtyy ulkona. Hiekkalaatikolla, rassailemassa, touhuissa mukana.

Autotalliin on aina valmis lähtemään.

Huimapää, tykkää pompuista ja kovasta vauhdista. Myös kiipeily on viime kuukausina alkanut houkuttelemaan, onneksi kuitenkin mihinkään älyttömyyksiin ei ole ruvennut ja usein hakee vielä hyväksyntää ennenkuin kiipeää. Toisaalta on vähän arka, esimerkiksi pomppulinnaan ei uskaltanut mennä ja trampoliinikin vaati pari kertaa totuttelua aikuisen kanssa ennenkuin sitten yksinkin.

Tahtoo tehdä itse. Joskus äidin ottama lusikka ei kelpaa, vaan se pitää saada itse ottaa. Kaikki ei tietenkään kuitenkaan suju, esimerkiksi vaipan haluaisi välillä itse pukea mutta ei onnistu. Onneksi äiti sentään saa vielä auttaa.

Sanoja on paljon, mutta tulevat vielä yksittäin, muutamia kaksiosaisia lauseita on. Jonkinlaisia keskusteluja pystyy kuitenkin jo käymään, tutuista aiheista. Osa sanoista on ihan omaa Aatu-kieltä, jota usein saa vieraille tulkata. Piepä, tossis, nania.. Ymmärtää paljon, ja muistaa yllättävän hyvin asioita. Nyt puhe on kehittynyt hurjasti, puhuu paljon, kokonaisia lauseita ja uusia sanoja omaksuu herkästi - ja puhumaan alettuaan ei juuri hiljaa enää olekaan :D 

Osaa laskea viiteen. 

Osaa nimetä muutamia värejä, tunnistaa enemmän.

Nukkuu yöt omassa huoneessa, herättyään huutelee sängystä äitiä tai tulee omineen meidän sänkyyn. Käy nukkumaan 21-22, herää 7:30-8:30. Tutti ei ole enää käytössä. Uninalle on tärkeä ja usein mukana myös päivän muissa touhuissa. Ajoittain on kausia että herää yöllä ja haluaa meidän sänkyyn, välillä menee pitkään ettei niin käy. 

Päiväunet nukkuu alkaen klo 13-14, yleensä pari tuntia. Välillä on päiviä ettei nuku päikkäreitä ollenkaa, mutta saattaa silti loikoilla sängyssä. Toisina päivinä jaksaa ilman unia iltaan paremmin kuin toisina.  Nykyään on enemmän päiviä kun ei nuku päikkäreitä, mutta saattaa kölliä kuitenkin parikin tuntia sängyssään, itsekseen höpisten tai kirjoja lukien. Välillä ei jaksaisi olla sängyssä yhtään.

Potalla käy useita kertoja päivässä ja usein sinne jotain tuleekin, mutta ihan vain pari kertaa on käynyt niin että vaippa on pysynyt kuivana koko päivän. Ei osaa ennalta kertoa koska pissalle pitäisi päästä. Ollaan alettu harjottelemaan kuivaksi, ja kotona ollaankin ilman vaippaa. Pysyy kuivana koko päivän kunhan muistaa huolehtia tarpeeksi usein vessaan. Välillä osaa itsekin sanoa että on pissahätä, ehkä pitäisikin malttaa olla patistelematta ja antaa itse hoitaa vessaanmenot.. Isomman hädän osaa itse sanoa ja toissa viikolla meni ihan omineen potalle asti ilman ennakkotiedotusta :D. Vahinkojakin on tietysti sattunut, pissaa löytyy niin verhosta, matoista kuin keittiön sokkelin altakin - näin ei tosin ole käynyt enää moneen viikkoon.

Suihkuun ja kylpyyn lähtee aina kun vain pääsee. Myös saunassa tykkää olla.

Tykkää tanssia, ja usein käy itse laittamassa radion päälle. Telkkua katsotaan nykyään harvemmin, keväällä tuli katsottua enemmän kun äiti oli niin kiinni pikkusiskossa. Myös tabletilla tykkää pelailla tai katsoa sieltä piirettyjä. Piipaa Pami taitaa nyt olla suosikki, toisena Ryhmä Hau.

Kirjoja luetaan nykyään monta päivittäin, ja iltasadutkin on otettu mukaan iltatohinoihin.

Syö hyvin, mutta osa kasviksista kummasti jää lautaselle. Maistaa kuitenkin rohkeasti kaikkea ainakin kehoituksesta. Makkara ja jauheliha taitaa olla ne lempparit. Niin ja papan kalapihvit. Ja mikroporkkanat. Alkanut vähän enemmän katsomaan mitä suuhunsa laittaa, ja annoskoot pienentyneet siitä mitä joskus söi, vaikka välillä syö vieläkin ihan hurjia annoksia. 

Osaa syödä todella siististi - välillä taasen ei :D Ruokalappukin on nykyään aika harvoin käytössä. 

Makeita herkkuja ei juurikaan syö. Välillä saa maistaa mutta eipä ne juurikaan edes maistu. Pulla taitaa olla ainoa mitä on syönyt "kunnolla" ja mistä on tykännyt. Enemmän on saanut sitten suolasia herkkuja, piirakoita ja pizzoja. Nyt on päässyt makeankin makuun, ja kylässä kahvipöydässä jotain pientä saakin aina maistaa. Ihan kaikesta ei kuitenkaan vieläkään välitä - hyvä niin. Mehuja saa juoda "erityistilanteissa", normaalisti juomana maito ja vesi.

Synttäreiden jälkeen syöttötuoli annettiin siskolle ja siirtyi syömään normipenkiltä.

Välillä kävelyllä oltaessa haluaa itse kävellä, välillä olla rattaissa. Käveltäessä pitää joka kivi ja käpy tutkia ja muutama ottaa mukaankin.

Tykkää käydä pyöräilemässä, sekä omalla että kyydissä.

Tykkää leipoa ja olla mukana keittiöpuuhissa.

Vaatteissa koko 86-98, riippuen merkistä. Itse ei juurikaan tunnu olevan kiinnostunut mitä päälle laitetaan, eikä myöskään ole juurikaan pukemista itse yrittänyt kenkiä, hanskoja ja hattuja lukuunottamatta. Riisumista ollaan nyt harjoiteltu, housuosasto menee hyvin mutta paidat ei niinkään. Pyydettäessä valitsee itse laatikosta vaatteita. Boksereita on nyt innostunut itse pukemaan, ja ne useimmiten haluaa itse valitakin. Pari kertaa puettuaan todennut että "makeet" :'D

Luonteeltaan on (pääasiassa) kiltti ja reipas. Jekkuiluakin on kuitenkin oppinut, esim suihkuttamaan vettä päälle. Tuhmuuksiakin on opittu tekemään, esim koirien kiusaaminen, eikä siltä kiukuttelultakaan ole vältytty. 

Kiusaamisen lisäksi on myös paljon enemmän alkanut paijailemaan koiria ja rapsuttamaan niitä. Haluaa antaa ruoat ja laskea ulos.

Kaivaa nenää.

Keväästä lähtien on vähän alkanut ujostelemaan kun vieraisiin mennään, alkuun tarkkailee tilannetta tuttujen läheltä. Nopeasti kuitenkin rohkaistuu ja menee mukaan. Vieraassa paikassa on myös paljon hiljaisempi mitä kotona.

Vieraita kun tulee kotiin alkaa herkästi showmieheksi.

Huumorintajuinen hassuttelija.

On kova rahan perään, aina käsi ojossa jos kuulee kolikoiden kilinää.

Siskon huomio ihanasti. Paitsi silloin kun sisko ottaa leluja, niihin ei saisi koskea. Iltaisin pitää antaa iltapusut, ja siskon itkiessä lohduttaa ja antaa tutin. Nyt on alkanut myös halailemaan ja antaa omia leluja "kiellettyjen" tilalle joilla saa leikkiä, tai haluaa tehdä yhdessä jotain.

2 vee mitat  88,2cm  ja 12,1kg.

On ihana. Parasta mitä olla saattaa, kaikkine kiukutteluineen ♥ 

9kk

Emmi 9kk on pieni ilopilleri joka kuiten osaa kiukutellakin, jonka musiikki saa hytkymään ja joka on keksinyt hampaiden tarkoituksen - puree! Tälläkin hetkellä kädestäni löytyy mustelma tämän johdosta. Hassuttelee ja irvistelee, murisee ja pörisee. Rakastaa seuraa mutta viihtyy ajoittain yksinkin. Aatun huomiosta jaksaa aina ilostua. Mönkii ja kiemurtelee, välillä saa pelätä hyppääkö syöttötuolista pois.

Liikkuu tukea vasten ja kävelee talutettuna tai jonkun muun tuen kanssa aika vauhdilla. Loppukuusta vihdoin alkoi myös laskeutumaan, siihen asti tyytyi kiljumaan kun haluaa alas. On noin muutenkin kova komentamaan, kiljuen. Ja kova ääni neidistä lähteekin. Loppukuusta alkoi nostelemaan tavaroita pystyssäollessaan. Osaa käydä itse istumaan ja tämän johdosta viihtyy entistäkin paremmin omissa touhuissa, tutkimassa milloin mitäkin, ja kun riittää tulee hakemaan huomiota. Pari kertaa seisonut ihan pienen hetken ilman tukea tutkiessaan kaksin käsin aarteitaan.

Yöt meillä on vähän muutosvaiheessa. Siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, ja yösyötöt lopetettiin hetkeksi kunnes totesin että aamuyöstä on oikeasti nälkäinen, ja aamuyön syötön jälkeen jaksaa aamulla nukkua hieman pidempään. Välillä herää öisin useammin, välillä kerran ja onpa jopa pari yötä mennyt ilman heräämisiä. Unia jatkaa tutin saatuaan, paitsi tuolloin aamuyöllä kun syötän. Nukkumaan käy ysiltä ja heräilee seiskan-kasin hujakoilla -kiitos kellojen käännön parina aamuna heräsi jo kuudelta mutta onneksi oli vain hetkellistä.  Päiväunia nukkuu enää yhdet noin 12-15, jätettiin iltapäikyt pois jotta yöt menisi paremmin.

Imetän kolme-neljä kertaa päivässä, ruokailujen yhteydessä saa maitoa tai vettä pullosta tai mukista. Ruokaa olen pikkuhiljaa karkeuttanut lisää, nyt menee jo ihan vaan haarukalla muussaatu ja pienet kökkäreetkin. Leipää saa syötyä itse ja hedelmät menee pikkuisina paloina.

Muutos suunnitelmiin

Saatoin eilen ihan pikkiriikkisen olla kateellinen, kun illalla (klo 21.30 sängyssä visusti täkkiin kietoutuneena) selasin facea ja instaa ja vastaan tuli niin upeita halloweenasuja ja -meikkejä. Ehkä ensi vuonna minäkin..

Tai olihan meilläkin halloweenjuhlat, Villen porukoilla ne "perinteiset", johon olisi kyllä voinut pukeutua mutta tyydyin esittämään väsynyttä kotiäitiä. Mielessä kävi josko olisin jonkun tyynyn laittanut vauvamasuksi -siinä olisi ollut kauhua kerrakseen ;D Aatu sentään oli pikkutiikeri ♥ Ja ihan ihmeissään kun juhlissa oli niin kummaa väkeä, alkuun piti ihan vaan sylissä saada olla eikä edes puhua tohtinut :D 

Mutta niin, se on marraskuu nyt. Ja Emmi 9kk, joten mulla on vanhempainvapaa ihan kohta ohi! Olin suunnitellut jääväni hoitovapaalle kunnes Emmi täyttää vuoden ja töissäkin tämä jo sovittu, mutta niin vaan tuli suunnitelmiin muutos. Töistä nimittäin soitettiin josko menisinkin vähäksi aikaa töihin kun väestä puutetta, ja menenhän minä. Muutenkin olin ajatellut että keikkaa teen mitä vaan on tarjolla, niin ei tämä suuri poikkeus siihen ole -onpahan vuorot jo ennalta tiedossa niin ei muutaman tunnin varoajalla tarvi lähtöä tehdä. 

Mutta jänskättää silti ihan hitoksee! Viime yönä huomasin pyöriväni tavallista enemmän hereillä ja miettivän töihinmenoa ja ennen kaikkea noita lapsia - tai lähinnä Emmiä ja imetystä! Montaa kertaa en päivän aikana enää imetä mutta silti jää kertoja välistä, olin sitten ilta- tai aamuvuorossa. Vuoroja ei kuitenkaan montaa tule viikossa olemaan joten en usko että maidontuloon se mitenkään vaikuttaa, toivottavasti, mutta saattaa olla rinnat kipeinä kun kotiin pääsen :D Ja ehkä vähän myös se, miten isi näiden kanssa pärjää mikäli sattuu sopivasti kotona olemaan, vähän mietitytti. Onhan hän muutamia tunteja näiden kanssa ollut, mutta esim iltavuoron lähes koko päivä onkin vähän eri juttu.. 

Näillä merkein alkaa meikäläisen marraskuu, kieltämättä kyllä ihan tervetullutta vaihtelua tähän arkeen :D  (Joka kuitenkin on niin ihanaa ja äärimmäisen kiitollinen olen siitä että olen lasten kanssa saanut (ja saan jatkossakin) kotona olla ♥ )