Helpotus

Tänään töistä lähtiessä pakkasin kaappien sisällöt mukaani. Oletuksena ettei enää tarvisi töihin mennä, päivemmällä nimittäin varasin maanantaille lääkärin. Viikkojen jahkailujen ja "jos vielä muutaman vuoron katon" jälkeen nyt siis riitti, olo töissä ja etenkin töiden jälkeen kotona kaikkea muuta kuin kiva. Selkää särkee välillä niin että yöuniakin haittaa, muista säryistä puhumattakaan. Haarukset tuntuu välillä siltä kuin olisi jollain mukiloitu. Yhtenä iltana tuli itku kun olo vaan oli niin surkea. Mutta jospa se nyt sitten tästä, vähän reilu parisen viikkoahan mulla niitä töitä vielä olis ollut. Heti saatuani lääkärin varattua ja kerrottua asiasta pomolle tuli mielettömän helpottunut fiilis. Ehkä siis täysin oikea päätös, eikä yhtään liian aikaisin.

32+0

Viikot senkun vähenee. Takana niitä jo 32. Hurjaa. Masukin kasvaa hurjaa vauhtia. Vaikka jotkut sanoo että kamalan pieni vielä. Ja toiset tietysti että onpa se jo iso. On se kiva kun toisen vartaloa saa ihan avoimesti työryhmässäkin kommentoida ja ihmetellä ;)

Viikolla treffattiin muutaman ystävän kanssa, yksi heistä myös raskaana ja oli kiva huomata etten ole yksin monien ajatuksieni kanssa, esimerkiksi siitä miltä ajatus tulevasta sairaalassaolosta tuntuu. Mutta samalla reissulla sain kyllä sellaisen huonoäiti -fiiliksenkin itselleni aikaiseksi, kun toinen ystävistäni, pikkuisen tytön äiti, miettiessään uuden turvaistuimen hankkimista totesi ettei kyllä hanki lapselleen käytettyä turvaistuinta. Ja minä pihi olen niin mennyt tekemään, oli ensimmäinen ajatus mielessäni. Mutta en liene ainut kuka "tyytyy" käytettyyn, eikä näistä kai kannata sen enempää murehtia, kukin tavallaan. 

Nyt pitäisi kai hankkia jotain murkinaa masuun.

Sitten ehkä katsomaan veljen pikkuista ♥