Viikko sitten heräsin ensimmäistä kertaa äitinä. Viikko on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Sitä vauva-arkea. Kotona kaikki on mennyt hyvin, sairaalassa tosin ehdin jo muutamat huolen kyyneleet itkeä (olisitteko voineet arvata ;) ) kun pikkuiselle piti eräänä yönä nenämahaletku laittaa, kun ei ollut koko päivässä jaksanut kunnolla syödä ja verensokeri laski. Mutta tilanne korjaantui kun pari kertaa sai letkun kautta ruokaa, sen jälkeen jaksoi taas syödä itsekin. Ja ahkerasti tuota maitobaaria saakin olla aukomassa.
Äippäkin voi oikein hyvin,
vaikka paikat melko kipeitä vielä onkin. Mutta istuminenhan onkin ihan
yliarvostettua ;) Väsymyskään ei juuri ole päässyt iskemään vaikka
yölläkin parin tunnin välein syödään. Tosin pitäis kuitenkin levätä enempi päivisin, mutta kun on niin paljon kaikkea puuhailtavaa. Välillä sit huomaakin et puhti
meinaa loppua just. Eilen ja tänään käytiin vähän autoilemassa kun mun piti kauppaan päästä, kauppaan en tosin vielä vauvaa ottanut vaan varttui isin kanssa autossa. Ja tänään käytiin ensimmäistä kertaa kokeilemassa vaunuilua, ihan pikkuinen lenkki kun ei meikäläinen vielä pitkälti jaksa. Mukavalta tuntui päästä ulos käpöttelemään.
Pieni on niin pieni ♥
Koiratkin tuntuu jotenkin tosi isoilta
:D
Koirat oli ensimmäisen yön mummolla, mutta tulivat sitten kotiin. Jännitti ihan hirmusesti että mitä siitä tulee, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Molempia kiinnostaa pieni tuhisija kovasti ja mielellän tulisivat tekemään lähempää tuttavuutta, mitä toki ollaan annettu tehdäkin. Vaippa tuntuu olevan erityisen kiinnostava nuuskuteltava ;)
Semmoista siis tänne. Tutustumista pieneen poikaamme.
Ja nyt nukkumaan, kohta saattaa jo tulla ensimmäinen herätys :)
Onnea tuhannesti pienen söpöläisen johdosta!!
VastaaPoistaHienoa, että elämä on lähtenyt sujumaan hyvin <3 Ja tulet vielä huomaamaan, että mitenkä nopeasti se aika oikeesti voikaan mennä (meidän herra tulee sunnuntaina 6vko?!)
VastaaPoistaTosi kiva, että teidänkin koirat on ottaneet pienen hyvin vastaan, se oli asia joka jännitti minuakin melkein eniten, onneksi turhaan kuitenkin :)
Aika menee ihan hurjaa vauhtia ja nuo kasvaa vielä hurjempaa, veljen pikkuinen on vajaa 3kk eikä todellakaan mikään pikkuvauva enää. Mutta jännityksellä saakin sitten kasvun myötä seurata mitä uutta oppii :)
PoistaVaipan sisältö se on maailman kiinnostavin asia, ainakin siihen asti kun tulee ensimmäinen suihku niskaan=) Ja taas voin sanoa, että tiedän tunteen kun toinen avuton on letkuissa:( meillä myös pieni mies nenämahaletkuissa kun hätäsektion seurauksena ei saanut suoraan rinnalle tulla, mutta sinnikäs ukkeli olisitte itse päättänyt ettei sitä tarvihe ja repinyt irti.... Eli mamma ei nähny letkut kuin kuvista.
VastaaPoistaNiin ja vielä kerran oikein paljon onnea, meilläkin edellinen hauva otti tulokkaan hyvinvastaan mutta mammalle jaksettiin mököttää useampi päivä, kun hänen korkeutensa oli kehdattu jättää kotiin niin moneksi päiväksi....
-Skeit-
:D Koirat on kyllä mahtavia kun osaavat mököttää.
PoistaUunokin pari kertaa nappasi letkusta kiinni siihen malliin että ajattelin repivän sen pois :D Miten ne sormet aina löysivätkin juuri siihen väliin joka oli teippaamatta ihoon :D
meilläkin koiria taitaa eniten vauvassa kiinnostaa tuo vaippa ja sen sisältö :D
VastaaPoistaHih, se pitää aina käydä tarkistamassa :D
PoistaOnnea kovasti :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaVoih, mite pikkuinen Uunoliini onkaan. Teidän tytöt ovat varmaan pikkuisen pienempiä kuin meidän Tare ja vaavi on vielä pienempi <3 Ihana kuulla, että teillä on vauva-arki alkanut hyvin. Ja ihanaa, että haukutkin ovat ottaneet uuden tulokkaan hyvin vastaan. Samaa varmasti pelkäisin minäkin, kun pelotti jo kissan tuominen kotiin :D Mutta onnea vielä tuoreelle perheelle <3
VastaaPoistaMikä ihmeellisintä koirat ei ole moksiskaan jos Uuno välillä vähän potkiskelee niitä, korkeintaan vaihtaa paikkaa vähän kauemmas. Toivottavasti näin on myös sitten kun alkaa hännästä vetely ja muu sorkkiminen :D
PoistaKiitos <3