Olo

  Toisten mielestä jo melkoisen iso. 

Toiset puolestaan toteavat vielä pikkuiseksi. 

Omasta mielestä ihan valtavan ihana. 

Neuvolatäti viimeeksi kysyi miten olen sopeutunut muuttuvaan vartaloon, miltä tuntuu kun katsoo peilistä. Ihanalta. Olen aina ollut hirmu kriittinen kroppaani kohtaan ja tiettyjä osia lähestulkoon inhonnut, mutta vaikka samat muhkurat on tallella ja hieman ehkä tullut lisääkin niin ikinä en ole tuntenut oloa kropassani näin hyväksi. Tilanne voi toki vielä muuttua, kasvu senkun kiihtyy vaan ja ainakin loppumetreillä se voi olla kaikkea muuta ;)

27+3

Kuinka viihdyttävää voikaan olla oman vatsan tuijottelu? Möngertelyn ansiosta heiluu välillä koko maha, ja sitä sitten joutoaikoina katselen. Vaikkei se enää ihan aina niin kauhean ihanalta tunnukkaan :D Ei niin mukavien potkujen lisäksi kaikenlaisia muitakin vaivoja on, välillä koskee kylkiin ja välillä nivusiin, lähes joka ilta selkää. Supistuksia tulee herkästi eikä kauheasti ole liikkumaan uskaltanut, pikkusia rauhallisia lenkkejä vaan. Raskausarpia ei vielä ole tullut, mutta yleensä ne taitaakin tulla vasta tuolla viikoilla 30+. Ahkerasti olen kyllä yrittänyt rasvailla, ja vaikka yritänkin itselleni vakuutella että tulee jos on tullakseen, niiden kanssa sitten vain eletään niin vähän jännityksellä niitä odottelen, en siis panisi pahakseni vaikkei kauheasti tulisikaan ;) Sillä vaikka olo odotusaikana olisikin ihana niin eiköhän se hieman tiukempi itsekritiikki sieltä jossain kohtaa raskauden jälkeen taas ilmaannu.. Myös niitä turvotuksia vielä odottelen.

Vieläkään en ihan täysin uskalla vain nauttia ja luottaa että pikkuinen maailmaan syntyy (piruvie eksyin googlen kautta lukemaan kohtukuolemista. paha paha google), vaikka vähän luottavaisemmin mielin jo olenkin niin herkästi pohdiskelen kaikenlaisia vaihtoehtoja. Päivä kerrallaan. Laskettuun aikaan enää kolmisen kuukautta ♥